Miten tulette toimeen hankalien ihmisten kanssa? Esimerkkejä

En välitä. Päästän ilkeydet ja pahat puheet valumaan päältäni, ne ei jätä mitään jälkeä. Nostan itseni typeryksiä ylemmäs, hymyilen ja olen ystävällinen, mutta välttelen niiden seuraa parhaani mukaan.

Olisin asiallinen ja perusystävällinen. Tiukasti katson, että itse en ole ilkeä enkä tee mitään väärää. Tervehtisin työkaveriani, vaikka hän ei sano mitään.

Eli ns pelaisin edelleen omaa peliäni. Tekisin kuten itse tahdon, niin kuin kaikkien muidenkin ihmisten kanssa. En mene heidän peleihin mukaan.

Siisolisin kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.

N48

Vierailija kirjoitti:

Olisin asiallinen ja perusystävällinen. Tiukasti katson, että itse en ole ilkeä enkä tee mitään väärää. Tervehtisin työkaveriani, vaikka hän ei sano mitään.

Eli ns pelaisin edelleen omaa peliäni. Tekisin kuten itse tahdon, niin kuin kaikkien muidenkin ihmisten kanssa. En mene heidän peleihin mukaan.

Siisolisin kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.

N48

Etkö pelkää että tuo ystävällisyytesi saattaa ärsyttää vielä lisää näitä ihmisiä?

Nuorempana otin itseeni kaikki tuollaiset. Nykyisin en jaksa välittää. Minulla on yksi työkaveri, joka on ilmeisesti päättänyt vihata minua. Hän jaksaa arvostella ihan typeristä asioista. Siitä, että asumme rivarissa, siitä että meillä on vain yksi lapsi, siitä että meillä on vain yksi auto ja minä kuljen töihin pyörällä 8km suuntaansa, siitä että lapsi käy soittotunneilla ja on enkkupäiväkodissa, siitä että matkustelemme, siitä että meillä on hyvä tukiverkosto ja miehen kanssa paljon aikaa toisillemme ja siitä syömme usein viikonloppuisin ulkona. Mitään näistä en ole hänelle itselleen kertonut, vaan olen jutellut ruokatunnilla jonkun toisen työkaverin kanssa ko. aiheista ja sitten tämä työkaveri on hyökännyt väliin arvostelemaan ja pyörittelemään silmiään. Kesälomalla törmäsimme jossain lastentapahtumassa ja hän ei antanut omien lastensa leikkiä minun lapsen kanssa, ja oli seläntakana puhunut, että meillä ei ole varaa isompaan asuntoon, koska lapsemme kulkee päästä varpaisiin merkkivaatteissa. Minua itseäni lähinnä huvittaa tämä. On aika raskaan oloinen ihminen noin muutenkin, mutta koko homma saa mielestäni lähinnä koomisia piirteitä, kun hän hyökkää pyörittelemään silmiään meidän. 90neliön rivarille, kun heillä sentään on 150neliön omakotitalo ja satoja tuhansia velkaa.

ylös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin asiallinen ja perusystävällinen. Tiukasti katson, että itse en ole ilkeä enkä tee mitään väärää. Tervehtisin työkaveriani, vaikka hän ei sano mitään.

Eli ns pelaisin edelleen omaa peliäni. Tekisin kuten itse tahdon, niin kuin kaikkien muidenkin ihmisten kanssa. En mene heidän peleihin mukaan.

Siisolisin kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.

N48

Etkö pelkää että tuo ystävällisyytesi saattaa ärsyttää vielä lisää näitä ihmisiä?

Jos ärsyttää, niin ei se ole minun asiani. En provosoi, eli En ala kantamaan vastuuta toisen ihmisen tunteista.

En siis ole keinoystävällinen tai imartele mitenkään, vaan normaali.

Esim. En kerro äidille asioista, joista arvaan että hän aikoo loukata tai syyllistää minua.

Ainoa tapa oikeastaan on vältellä, ja jos ei voi vältellä, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mulla on myös tälläinen työkaveri, joka käy kimppuun ja närppii jokaista asiaani ja keksii vielä päälle lisää. Puhun hänen kanssaan vain pakolliset työhön liittyvät asiat, vaikka se tarkoittaisi 8 tunnin täyttä hiljaisuutta. Jos hän arvostelee minua tai yrittää provosoida työkaverin tai pomon kuullen, en vastaa mitään, sillä olen huomannut, että kaikki sanomani käännetään minua vastaan. Kohtelen häntä kuin ilmaa suurimman osan ajasta, ei edes katsekontaktia. Tämä on ainoa tapa pärjätä hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Esim. En kerro äidille asioista, joista arvaan että hän aikoo loukata tai syyllistää minua.

Mullakin on tuollainen loukkaava ja syyllistävä äiti. Olen oppinut ottamaan tämän huumorilla. Välillä kerron jotain juttuja hänelle ihan vain siksi, koska tiedän hänen hermostuvan ja sitten selän takana nauran hänelle. Ei kovin kypsää, tiedän. Mutta ei se loukkaava ja syyllistävä äitikään kovin kypsä ja fiksu ole ja teki elämästäni todella pitkään lähinnä hankalaa. Syyllisti ja haukkui minut mm. siitä, etten saanut imetystä onnistumaan lapseni kanssa.

Kuten tuolla jo joku sanoi, niin täysin välinpitämätön asenne toimii parhaiten. Esim. töissä hoidetaan vain ne töihin liittyvät hommat. Muuten ei kannata edes jutella. Sitten taas, jos on joku muu tuttu, niin voi jättää huoletta huomiotta hankalan ihmisen.

Lähipiirissäni on yksi hankala ihminen johon olen ns. Johtosuhteessa. Tämä ihminen pitää itseään lempeänä, ystävällisenä, ihanana ihmisenä (jos uskoo facebookkia ja kaikkea sitä miten hän ulospäin viestii) Tiedän että hän on kaikkialla missä onkaan toiminut ja ollut töissä, hankalan ihmisen maineessa. Ehkä juuri siksi hän onkin erittäin hyvä "muutosjohtaja". Mutta tämä minun asemaani liittyvä valtasuhde tähän ihmiseen. Tämä ihminen ei ymmärrä omaa asemaansa, eikä millään suostu ymmärtämään että jollain on valtaa häntä kohtaan. Hän suorastaan haukkui minut kun en totellut ja tehnyt asioita hänen pillin mukaan, hän jopa häipyy kesken tärkeän palaverin kun asiat eivät mene hänen mieleisellä tavalla. Viimeksi kun hän sanoi minulle "ilmaa puhdistaakseen suorat sanat" sanoin minä lopultakin vastaan. Minulla on tapana antaa työasiat olla työasioina, mutta tämä ihminen ottaa työasiat osaksi vapaata aikaa. No, tämä viimekertainen "ilmanpuhdistaminen" herätti tämän hankalan ihmisen kunnioituksen minua kohtaan(ilmeisesti hän hätkähti sitä että tätä nuorta nais ihmistä ei sanat riko, ja että ehkä hänen kannattaa kuunnella mitä minä sanon eikä aina puhua päälle jyräten). Mutta joo, hankalien ihmistenkin kohdalla ajattelen aina että ne on asiat jotka riitelee, ei ihmiset. Viimeisen päälle hankalista ihmisistä vapaa ajalla pyrin pysymään erossa, esim alkoholisoituneet vanhemmat sukulaiset saa pysyä kaukana. Ja onneksi puhelin on sellainen että hankalille ihmisille ei tarvitse vastata

Mun kämppis on besserwisser ja usein väärässä. Puhutaan jostain ja se sanoo, että joku asia on niin ja näin ja minä sanon, että oon aika varma, että se on juuri päinvastoin ja hän vaan väittää vastaan eikä voi edes harkita olevansa väärässä. Sitten turhaudun niin paljon, että googlaan asian todistaakseni ja kappas, olen oikeassa.

Ratkaisu: en enää yritäkään oikaista häntä, vaikka tietäisin hänen olevan väärässä. Myöntelen vaan, koska pääsen itse paljon helpommalla. Luulkoon minun puolestani, että Galapagossaaret ovat osa Perua ja että bussi lähtee väärältä pysäkiltä.

"Yritä löytää jotain mielenkiintoista jokaisesta, jonka tapaat. Jos tämä on vaikeaa, ajattele jotain piirrettä, josta pidät heissä.

Jos tämä ei toimi, ole kiitollinen heille siitä, että he opettavat sinulle kärsivällisyyttä.

Jos tämä ei ole mahdollista, ajattele, että sinun tarvitsee viettää vain muutama minuutti tai tunti heidän kanssaan, kun taas heidän täytyy olla itsensä kanssa 24 tuntia joka päivä.

Jos sinulla on silti vaikeuksia heidän kanssaan, yritä välttää heitä ja toivo heille parasta mahdollista onnea hyvin kaukana itsestäsi."

Hankalat ihmiset ovat maanvaiva. Erityisesti työpaikalla tai muussa yhteisössä jossa on kiinni ja joissa heitä on pakko sietää. Yritän olla se fiksumpi osapuoli ja olla neutraalin ystävällinen, vaikka kiroan mielessäni.

Työpaikan huonetoverini käyttää voimakasta hajuvettä, jonka katku täyttää koko huoneen 10 minuuttia kyseisen ihmisen tultua huoneeseen. Huoneemme ilmanvaihto on olematon. Olen raskaana ja siksi erityisen herkkä tuoksuille ja hajuille, joten olen ystävällisesti huomauttanut hajuveden vahvasta tuoksusta ja pyytänyt, että voisimme pitää työhuoneemme ovea auki, jotta ilma vaihtuisi paremmin. Työkaveri päivitteli että hän tuntisi itsensä alastomaksi ilman tuoksiaan ja että hänhän käyttää vain vähän ja vain mietoa hajuvettä. Niinpä niin, omasta mielestään... Hän myöntyi kuitenkin oven auki pitämiseen, ja niin ovi pysyi auki sen yhden päivän, jona me asiasta keskustelimme. Seuraavana päivänä asia tuntui kuitenkin unohtuneen ja sitä seuraavana päivänä ja kaikkina päivinä jälkeen sen hän on sulkenut ovemme, joskus jopa mielenosoituksellisesti, minun jätettyä oven auki tullessani huoneeseen. 

Ottaa päähän, mutta puren hammasta enkä halua riidellä. Choose your battles. Onneksi pääsen pian äitiyslomalle eikä minun enää tarvitse sietää mokomaa haisulia.

En ole joutunut ap:n kuvailemiin tilanteisiin, vaikka ikää yli 40. Jos mulle on vittuiltu niin vittuilen pahemmin takaisin, annan luunapin nenään tai pieraisen ja sanon, että siinä sulle vastaus.

Miksi näitä hankalia ihmisiä tuntuu ärsyttävän yli kaiken se, jos he sattuvat tajuamaan sen että ovat välttelyn kohteena? Eikö yleensä silloin mietitä, että mikä minussa on vialla kun minua vältellään?

Itselläni on työkaveri, joka kyselee suoraan hyvinkin henkilökohtaisia asioita (emme ole ystäviä, enkä muutenkaan puhu omista asioistani töissä) ja loukkaantuu verisesti, jos kieltäydyn vastaamasta tai vältän kysymyksen. Pyrin kuitenkin aina tekemään tämän kohteliaasti. En oikein tiedä miten häneen tulisi suhtautua, tai millä tavalla hänet saisi ymmärtämään, että jättää minut rauhaan.

Minulle on vanhemmiten kehittynyt tapa poistua tilanteesta tai jopa katkaista välit. En jaksa enää noita superhankalia!! Mikään muu ei ole pakko kuin kuolema, se kannattaa muistaa.

Ei minua haittaa, jos työkaveri ei halua puhua kanssani. Siinä on vain yksi häiriötekijä vähemmän. Riitaa haastavat ihmiset eivät puolestaan saa olla tekemisissä kanssani. Leikkaan heidät pois elämästäni kaveri- tai sukulaisstatuksesta riippumatta.

En siis oikein edes näe noissa esimerkeissä mitään ongelmaa. Tietty jos kokee olevansa velvollinen sietämään idiotteja, elämästä saa varmaan ihan niin vaikeaa kuin haluaa.

Vanha ketju, mutta ainakin mulle ajankohtainen aihe. Mulla on hankalien ihmisten kanssa se ongelma, että vaikka selviäisin tilanteesta näiden kanssa ihan hyvin, niin pinnan alla kytevä riita jää vaivaamaan! Olen itse konfliktitilanteessa aika suora, sanon asioita suoraan ja haluan ratkaista riitoja (olen myös tosi miellyttämisenhaluinen). Mut passiivis-aggressiivinen läheinen tekee tämän mahdottomaksi, jos hänelle sanoo suoraan että hän käyttäytyy epäkohteliaasti ja julmasti, niin heittäytyy täysin marttyyriksi eikä muka ymmärrä ollenkaan, mistä puhun. Eli ratkaisuna on se, että teeskentelen etten huomaa ilkeilyä, vähättelyä ja silmienpyörittelyä, vaan olen niin kuin mitään ei olisi vialla. Mutta tästä seuraa se, että asia ja tilanne jää pyörimään mieleen moneksi päiväksi, enkä pääse siitä yli.