Onko tavallista, että nuorena sitoutuneet eroavat 30 ikävuoden kieppeillä?

Jotkut eroaa, toiset ei. Me ollaan 40+ ja ollaan oltu yhdessä 24 vuotta. Hyvin pyyhkii edelleen.

Tavallista se ainakin on siinä kohtaa, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja pitäisi pärjätä taas kaksistaan eikä enää olekaan mitään yhteistä, kun ei niitä lastenlapsiakaan vielä ole.

Kolmenkympin kriisi.

Moni nyt eroaa muutenkin. Ihan samoin on 4kymppisiä pienten lasten äitejä eromarkkinoilla, ja ovat pariutuneet ehkä pakostakin 3kymppisenä, jotta saavat lapset ym.

Toisaalta onhan meillä vielä kaksi suurta sukupolvea elossa, jotka ovat pariutuneet aikaisin elämässään ja pitäneet yhtä loppuun saakka. Oikeastaan, mitä aiemmin menee yhteen, niin tavat ja elämät hioutuvat yhteen.

On tavallista mun ystäväpiirissä. Ei kaikki eroa, mutta monet kyllä juuri siinä 30+ vee.

Silloin on vielä tarpeeksi hemaiseva, jotta löytää uuden.

Kai se aika yleistä on, että jos ei erota niin ainakin jotain ongelmaa tulee. Meilläkin oli siinä kolmekymppisinä, viidentoista yhteisen vuoden jälkeen, aika paha kriisi. Eroon oltaisiin päädytty, jos kumpikin ei olisi halunnut vielä yrittää ja tehdä töitä suhteen eteen.

No ketkä sitten 3kymppisinä eroaisivat, jos eivät he? Kun ei niillä muilla ole edes kumppania suunnilleen. Niiden 3kymppisten sinkkujen erot tulevat 4kymppisenä. Mikään ei oke varmaan niin ikävä asema kuin 4kymppinen pienten lasten eronnut äiti.

Mietin tässä yläasteen kaveriporukkaani esimerkiksi. Ollaan kaikki 32-33-vuotiaita. Löydettiin kaikki 19-22-vuotiaina ne ihmiset, joiden kanssa mennä naimisiin, perustaa perhe, ottaa talolaina tai muuta vastaavaa.

Nyt viimeisen kahden vuoden sisällä kolmen pitkä suhde on päättynyt. Meitä on siis kuusi. Yhdellä oli pettämistä, kaksi muuta vain"kasvoivat erilleen".

Minä ja mies ollaan oltu 11 vuotta yhdessä, eroa ei ainakaan toistaiseksi näkyvissä.