Miten saada 7-v poika osallistumaan " kotitöihin" ?
Eli ts. pitämään oman huoneensa suht siistinä.
Mielestäni ei oo liikaa vaadittu, että poika siivoais oman huoneensa joka toinen päivä - eli siis keräisi tavarat paikoilleen. Minä petaan petin ja huolehdin imuroinnit sun muut.
Mutta, ei onnistu ei. Joka helv***in kerta pitää käydä parin tunnin tahtojen taisto ennenkuin tapahtuu. YHTÄÄN kertaa ei ole onnistunut niin, että olisin pyytänyt; siivoappas nyt tuo huoneesi, että pääsen imuroimaan sinne. Ehei. Joko poika ei oo kuulevinaankaan tai sitten alkaa se " onko pakko, ei nyt, myöhemmin, huomenna, ei nyt jaksa, väsyttää, on muuta tekemistä" Ja kun en anna periksi vaan sanon vaan, että ei kun se siivotaan nyt. Niin siiten alkaa jossain vaiheessa huutaminen ja raivoaminen tyyliin " MINÄ EN SIIVOO, PASKA ÄITI jne" Ja sitten poika rötköttää sängyllään mököttämässä. Arvatkaapa onko muutaman kerran tehnyt mieli tehdä yhtä ja toista.. No, nyt se sitten siellä paiskoo tavaroita laatikoihin ja vähän väliä pitää käydä kieltämässä tai hoputtamassa, kun taas jätkä vaan istuu lattialla kädet puuskassa.
Hyviä neuvoja otetaan innolla vastaan, mulla oikeesti suoraan sanoen vituttaa tämä ainainen taistelu samasta asiasta.
Kommentit (7)
Äh, siis meillä on vika keino se että mä kerään kaiken tavaran lattialta, laitan säkkiin ja vien kellariin tai johonkin mistä tyttö ei niitä saa. Saa takas kun lupaa siivota.
Kuitenkin, meillä neuvotellaan ja yleensä pyyntö riittää tai sitten napakka käsky. Olen selittänyt että en voi ikuisuuksia odottaa, mun on pakko saada imuroida sillon kun on aikaa muilta lapsilta jne. Olen myös pölyallerginen joten joudun suht. usein imuroimaan. Kuitenki jos tytöllä on hyvä syy niin voin lykätä siivousta jonkun verran.
Meillä on myös toiminut se että järkätään ns. siivouskilpailu. Tyttö siivoo niin hyvin kun osaa ja sitten me annetaan pisteitä ja sanotaan mikä on hyvää ja mitä voi parantaa. Hän on joskus ihan täpinöissään kun yrittää rikkoa omia ennätyksiään.
Eli me ensin pyydetään, sitten selitetään ja neuvotellaan. Jos ei auta niin tuo kilpailu jos ei auta niin käsketään, ja jos ei auta sekään niin sitten tavarat viedään pois. Nyt on jo pikkuhiljaa riittänyt tuo eka vaihtoehto vaikka välillä kyllä suu murussa itsekseen tiuskien siivoaa...
Riittäisikö siivous kerran viikossa? Jospa poikakin innostuisi siivouksesta paremmin, kun ei koko ajan tarvitsisi olla siivoamassa. Joka toinen päivä on kuitenkin usein.
Entäpä kannustimet? Saako poika viikkorahaa? Jospa viikkorahan saaminen olisi sidottu huoneen siisteyteen? Eli esim. lauantaina (sopii hyvin, jos on silloin karkkipäivä) tarkistetaan onko huone siisti ja jos on niin saa viikkorahan ja voi käydä ostamassa vaikkapa ne karkkipäiväkarkit sillä rahalla. Omassa lapsuudenkodissani oli tämä systeemi käytössä ja hyivn toimi. Joka vuosi sitten sovittiin viikkorahan määrä ja kunkin perheenjäsenen velvollisuudet siivoukseen liittyen. Kun ikää tuli lisää, kasvoi viikkorahan määrä, mutta siisteysvastuutakin tuli aina enemmän.
joten siksi pyrin imuroimaan lattiat joka toinen päivä ihan oikeasti, ettei sitten tytön poskista tarvis kerätä roskia.
Lisäksi meillä tosiaan 3 lasta, joista tämä 7v vanhin niin sotkua tulee kyllä. Lokakuussa on vauvakin tulossa, joten siinä mielessä asiaan ei ainakaan ole helpotusta tulossa :)
Tuo viikkoraha-homma toimii välillä, mutta nykyisin pojalla on niin paljon rahaa (synttärit oli vasta ja lisäksi saa mummiltaan & papoiltaan silloin tällöin rahaa) että siinä on taas teho mennyt.
joka löytää sieltä huoneesta suuhunsa kynän korkit, mustesäiliöt ja kaiken muunkin irtaimiston. Toisaalta olen kyllä tehnyt esikoisella selväksi että viime kädessä on minun vastuuni ettei vauvalla mene mitään kurkkuun, ei hänen, mutta että hän voisi yrittää avittaa tehtävässä.
*Esim. ettei pääse ulos kavereitten kanssa ennen kuin on siivonnut (perusteluna että siivoaminen on tehtävä ensin ja kun ei ole vielä siivonnut, niin ei ehdi uloskaan)?
*Tai ettei kaverit pääse kylään, jossei huone ole siisti (perusteluna että ei kavereita kutsuta sotkuiseen huoneeseen ja siellä on vaikea edes leikkiä)?
*Tai jokin muu meno/harrastus peruuntuu (perusteluna että se aika menee nyt siivoamiseen)?
*Tai tosiaan peliaika/telkankatseluaika peruuntuu (koska se aika menee siivoamiseen tai ennen kuin on siivonnut ei saa noita tehdä)?
*Tai selitykseksi että jos hän ei siivoa, niin se jää jollekin toiselle = siis vanhemmalle ja vie aikaa ja tekee kärttyisäksi ja kun vanhempi joutuu siivoamaan, niin ei jaksa enää pelata lapsen kanssa/viedä uimaan/tai muuten viettää aikaa. Jotenkin siis lapsi ymmärtäisi tämän oman tekemättömyyden seuraukset toiselle ja siitä vielä johtuvan lisäseuraamuksen.
Jne.
Luulisi että jonkun keinon " kannustimeksi" tai siis " kiristämiseksi" keksit, jollain järkevällä syy-seuraus logiikalla.
Aloitan imuroinnin muualta huushollista ja sanon pojalle, että kohta tulen imuroimaan sinun huoneesi, siivoapa lattiat. Aikaisemmin piti joskus uhata, että jos lattialla on kamaa, kun on pojan huoneen vuoro, minä joko imuroin ne tai kerään roskapussiin. Nykyään riittää kun imuri lähestyy lasten huoneita ja huutelen väliaikatiedotuksia: Nyt on enää eteinen ja sitten tulen sinne!
Monessa muussa asiassa toimii tuo Insinööriäidin kuvaama logiikka: ensin työ, sitten huvi. Esim. tv:tä meillä ei viikonloppuaamuina avata ennen kuin aamiainen on syöty ja hampaat pesty. Iltasatu luetaan vasta kun vaatteet on pyykkikorissa. Ulos ei mennä eikä lastenohjelmia katsota ennen kuin läksyt on tehty. Jne. jolloin kaikki kiukutteluun käytetty aika on pois siitä kivan tekemisestä.
Meillä ehkä homma toimii, koska en ole koskaan lähtenytkään sille vänäyslinjalle tässä asiassa vaan alusta asti on ollut selvää, että tietyt hommat tehdään - tavalla tai toisella. Jos asiasta on jo muodostunut tahtojen taistelu, voi sen poikki paneminen vaatia vähän isompaa muutosta. Minä en oikein tykkää siitä, että kotitöistä palkitaan tai viikkoraha sidotaan niiden tekemiseen. Enhän minäkään saa oman kodin siivoamisesta palkkaa, miksi muiden pitäisi saada? Enkä ala siihenkään, että multa kiellettäisiin uusien vaatteiden osto, kunnes olen pessyt vessan :-) Sitä paitsi itsepäinen vekara voi tosiaan aina ilmoittaa, ettei sitä rahaa niin haluakaan, ja mitäs sitten ethdään?
Mitäs jos kokeilisitte Muksuoppia ja tekisitte siivoamisesta Tavoitteen? Juttelisitte asiasta kunnolla etukäteen ja sopisitte seurannasta yms. Ja sitten kun homma on sujunut hyvin vaikka kuukauden, juhlisitte sitä yhdessä. Luulisi noin ison lapsen itsekin huomaavan, miten paljon mukavampaa on kun asiat tekee asiallisesti ilman turhaa kiukuttelua - ongelmana on lähinnä se, miten saadaan niitä hyvin menneitä kertoja kerättyä tarpeeksi että tapakiukuttelu jää pois ja se voisi onnistua esim. juuri Muksuopilla.
Meillä toimii jonkin kivan asian menetys " kannustimena" . Esim. meidän 7v poika saa pelata pleikkaa kolmena päivänä viikossa n. tunnin kerrallaan. Jos huone ei ole siisti, peliaikaa ei ole ollenkaan.
Poika kyllä siivoa reippaasti muutenkin, jos on vieraita tulossa ja pitää tavaransa muutenkin järjestyksessä, toisin kuin superepäsiisti pikkusiskonsa!