Mun mies on avuton - henkisesti vielä teinipoika

Olemme päälle kaksikymmentä. Ollaan asuttu yhdessä jo pitkään. Minua on nyt vasta alkanut ärsyttää miten avuton hän on. Alusta asti kun itse olin vielä alaikäinenalaikäinenkin, hoidin pääosin kotimme. Kun siis hän ei jaksa eikä häntä huvita. Edelleenkin hoidan vaikka nyt jo tekeekin kaikenlaista avuksi. Silti ärsyttää sellaiset " tää on joku mun vanha paita, sä voit heittää tän pois"--tyyppiset kommentit joihin siis sanon että heitä itse, sen kun laitat roskiin! Tavallaan ihan kuin minä hoitaisin automaattisesti kaikki hänenkin asiansa.

Nytkin meillä remontti täällä, ja olen yksin saanut järjestää ja siivota. Joo oma vikani kun en edes patista häntä apuun mutta en vain jaksa. Pyysin apua ja lupaa auttaa mutta vasta sitten kun itselle sopii. Minä taas en jaksa odottaa päivätolkulla kun molemmilla nyt vapaata eli siivoan itse sitten jo ja saan valmiiksi asioita. Aion jättää hänen vaatteensa säkkeihin lojumaan. Saa itse purkaa ne sitten joskus ensi kuussa?? Hän ei tarkista lemmikin olosuhteita kun lähtee kotoa eikä laita paikalleen välineitä. Ts. Täytyy aina tarkastaa työn jälki. Pitäisi vissiin nalkuttaa mutta huomautan vain nätisti. Hänen ei tarvi pelätä että suutun (se toisaalta voisi auttaa?)

Mietin että jos haluan että kotimme (eli minunkin koti ) on toimiva siisti paikka niin siivoan sitten itse. Tuntuu ettei hän ole ymmärtänyt mitä on olla aikuinen. Rakastaa mua ja pitää elämästämme mutta ei halua velvollisuuksia. Pitää mua jossain määrin kilpailijanaan.

Huh...