Kauhea syyllisyys kun muutin pois kotoa

Ei sinun tule kantaa syyllisyyttä. Kumpi teistä olikaan se huoltaja? Keskity opintoihisi äläkä siten tuota esimerkiksi lisää huolta.

Ala-asteella oleva lapsi on jo sen ikäinen että voi hyvin tehdä kevyitä kotitöitä yms. Vauvat ja taaperot ovat peräänkatsottavia.

Ala-asteikäinen on tietysti aika laaja määrite mutta vaikka sisko olisi vasta aloittanu ekaluokan niin itsenäistyy kuitenkin kovaa vauhtia eikä sen ikäisen kanssa enää niin raskasta ole, muutama vuosi ja sisko voi olla yksinään kotona useampia tunteja ja äiti voi käydä harrastuksissa. Ja siskolle omia harrastuksia (melkein kaikkialta löytyy myös joko täysin maksuttomia harrastusmahdollisuuksia tai mahdollisuuksia avustukseen harrastusmaksuissa) niin äiti  saa joskus kotona hengähtää hiljaisuudessa. Kotityöt kahden ihmisen taloudessa ei mitenkään mahdottomia ole, kyllä äitisi varmaan arjen handlaa ja voit itse vaikka kannustaa siskoasi osallistumaan kotitöihin ja opettaa häntä kokkaamaan kotona käydessäsi. 

Älä siis turhaan kanna syyllisyyttä, perheestään huolehtiminen on luonnollista ja tottakai ikävöit heitä ja kyseenalaistat päätöstäsi. Parasta mitä voit nyt tehdä itsesi ja perheesi vuoksi on kuitenkin hoitaa opinnot kunnialla.

Sinulla on myös oma elämä elettävänä. Jos äidistäsi tuntuu arki raskaalta, tulee hänen hankkia siihen apua jollain keinoin, sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä. Se ei ole sinun vikasi. On tietenkin hienoa, että olet auttanut paljon äitiäsi ja siskoasi, mutta se ei ole sinun ainoa "tehtäväsi".

Ei sun tarvi kantaa syyllisyyttä. Ota huomioon, että kotona ollessasi sinä kyllä autoit, mutta silti sinusta käytännössä oli enemmän työtä ja rahankulua kuin mitä pystyit auttamaan.

Äitisi on varmasti väsynyt. Monet ovat. Hän on varmasti myös hiljainen ja ikävöi sinua itsekseen. Mutta et sinä sen takia voi jättää kesken opintojasi ja muuttaa takaisin kotiin. SE se vasta Virhe olisi. Ikävä on luonnollista ja asiaankuuluvaa ja menee ohi. Suru siitä, että oma lapsi luopuu haaveistaan ja opinnoistaan ei mene. Älä siis hyppää itse äläkä saata äitiäisi ojasta allikkoon.

Äitisi ja varsinkin siskosi ovat nyt uuden edessä, kun olet muuttanut pois kotoa. Kyllä he siihen tottuvat. Vanhemmalle on kaikkein parasta, kun hän huomaa, että omilleen muuttanut lapsi pärjää ja on onnellinen. Ehkä äitisi vaistoaa, että jokin vaivaa sinua ja hän on huolestunut siitä? Sinun muutostasi on kuitenkin vasta vähän aikaa.

Ovatko äitisi ja siskosi käyneet luonasi kylässä? Sisko varmaan tulee mielellään luoksesi viikonlopuksi. Et maininnut siskosi ikää, mutta yli kymmenvuotias pystyy kulkemaan yksin bussilla tai junalla parinsadan kilometrin matkan, jos matkalla ei ole vaihtoja.

Omien lasten muuttaessa opiskelujen perässä ensimmäinen syksy oli kummallekin totuttelua uuteen elämänvaiheeseen. Tuntui hyvältä, kun he kertoivat saaneensa kavereita ja opintojen sujuneen hyvin. Minut sai iloiseksi, kun he kertoivat tehneensä ruokaa tai kun he kysyivät, millä ohjeella teen kinkkupiirakkaa ja miten kylpäärin saisi parhaiten pestyksi.

Älä tunne syyllisyyttä muutostasi, jokaisen lapsen itsenäistyminen vaan kuuluu elämään. Huolestuttavaa olisi, jos olisit halunnut jäädä kotiin ja jättänyt opinnot sikseen.

Keskity omaan elämääsi. Älä kanna turhaa syyllisyyttä.

Käy vaikka terapiassa jos et kestä tilannetta.

Tsempit sinulle ap.

Kyllä he pärjäävät. Keskity opintoihisi äläkä kanna syyllisyyttä suotta. Jos äitisi näkee sinun murehtivan, hän alkaa kantaa huolta sinun pärjäämisesi puolesta. Ala-asteikäisen lapsen kanssa kyllä pärjää, hän voi osallistua kotitöihin ja antaa äidille aikaa hengähtää.  Teillä kaikilla on nyt muutosvaihe meneillään, mutta kyllä elämä uudet uomansa löytää. :)

Normaalihkoa.

Mutta tuskin äitisi haluaisi sinun jäävän peräkammarintytöksikään.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on myös oma elämä elettävänä. Jos äidistäsi tuntuu arki raskaalta, tulee hänen hankkia siihen apua jollain keinoin, sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä. Se ei ole sinun vikasi. On tietenkin hienoa, että olet auttanut paljon äitiäsi ja siskoasi, mutta se ei ole sinun ainoa "tehtäväsi".

Ihanan itsekästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on myös oma elämä elettävänä. Jos äidistäsi tuntuu arki raskaalta, tulee hänen hankkia siihen apua jollain keinoin, sinun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä. Se ei ole sinun vikasi. On tietenkin hienoa, että olet auttanut paljon äitiäsi ja siskoasi, mutta se ei ole sinun ainoa "tehtäväsi".

Ihanan itsekästä

Siis kuka kumma on kirjoittanut tällaisen kommentin ja ennen kaikkea miksi?

Hei susta on ollut äidillesi korvamaton apu siihen asti kun muutit, miksi sä tunnet huonoa omaatuntoa siitä ettet voi opiskellessasi muualla enää auttaa aikuista ihmistä joka on itse omaharkinteisesti tehnyt aikuisena omat lapsensa ja vielä saanut noin auttavaisen lapsen?

Sun kuuluu nyt hoitaa opiskelusi niin hyvin kuin osaat, äiti kyllä hoitaa omat työnsä.

Sun edistyminen palkitsee itsesi tulavaisuudessa, kuten myös äidin joka saa olla ylpeä vastuuntuntoisesta nuorestaan.

Missään nimessä älä ole pahoillasi siitä ettet ole tekemässä äitisi hommia, sun aikasi hoitaa niitä töitä tulee vielä omien lasten, ja äitisi vanhenemisen puitteissa.

Sä et käytä terveen ihmisen vastuullisuuksista huolehtimiseeen aikaa, josnka tarvitsert saadaksesi itsellesi kunnollisen toimeentulon ja ammatin. Sen puitteissa äiti pääsee vanhana hyvään vanhainkotiin ja teille jää vielä voimavaroja auttaa silloin, kun äiti ei enää oikeasti pysty itsestään huolehtimaan.

Koululaisesta huolehtiminen ei ole enää raskasta, koululainen osaa tehdä itse välipalansa ja siivota sekä autella, opetella talon töitä. Sun osuus noilta osin on nyt hoidettu kokonaan. Asia josta sun tulee nyt huolehtia on se että pärjäät siellä koulussa jotta pääset joskus vähän helpommalla ja saat toimeentulon. Ei mitään järkeä edes miettiä mitään tuollaista.

Sulle kuule riittää veilä hommia niin paljon ettet osaa arvatakaan. Huolehdit omat lapsesi ja käyt syöttämässä äitisi päivittäin vanhainkodissa, mahdollisesti eroat, ja hoidat myös sisaruksesi lapset. Huomaa, että teillä kaikilla on tilanne vielä hyvä, eli älä pode huonoa aomaatuntoa jostain ekaluokkalaisen välipaloista tai tiskeistä. Käytännössä naurettavaa, sun duuni on nyt muualla muutaman vuoden.

Siskollesi ja äidillesi tekee hyvää ottaa vastuuta asioista. Ei äitisi elämä nyt mahdottoman vaikea ja väsyttävä voi olla, oikeasti. Pienen vauvan tai taaperon kanssa voi olla raskasta toisinaan, mutta ei koululaisen kanssa. Ellei tosiaan ole niin, että olet tehnyt melkein kaikki kotityöt ja äiti on möllöttänyt vaan. Siinäkin tapauksessa nyt on pelkästään hyvä, että muutit. Sinulla on oma elämä ja aika itsenäistyä.

Minä en oikein tajunnut, että miten tuon AP:n äidin elämä nyt niin ylipääsemättömän raskasta voisi olla. Taloudessa äiti ja yksi koululainen.  Miksi äiti ei pärjäisi ihan tavalliseen tapaan? Jättikö AP jotain olennaista kertomatta?