Mikä saa sinut jaksamaan työssäsi?

Olen huomannut, että raha on lopulta aika huono motivaattori, jos itse työ ei motivoi yhtään... Jonkun aikaa jaksaa tehdä ihan vain rahan vuoksi, mutta sitten sekää ei enää auta.

Itse hain ja pääsin opiskelemaan uutta alaa. Työnkuva ja huono palkka ei enää kiinnostanut. Irtisanouduin ja vapautin työpaikkani jollekin motivoituneemmalle yksilölle.

Palkka on ainoa (huono) motivaattori. Pitkä työmatka, raskas työ henkisesti ja fyysisesti, työkaverit suoraan helvetistä ja bruttopalkka alle 2000e.

Vierailija kirjoitti:

Palkka on ainoa (huono) motivaattori. Pitkä työmatka, raskas työ henkisesti ja fyysisesti, työkaverit suoraan helvetistä ja bruttopalkka alle 2000e.

Sama, mutta meillä työilmapiiri on sentään kohtuullinen, vaikka työkaverit välillä ärsyttääkin. Ylitöillä pääsee "jopa" päälle 2000 bruttoon... Revi siitä motivaatiota raatamiseen. Melkein saman saisi kotona makaamalla.

Olen yrittänyt lääkitä kyllästymistäni tuhlaamalla enemmän. Ensin vaihtui auto parempaan, ja sen takia oli taloudellinen pakko olla jonkin aikaa töissä että sai lähes nollille vedetylle käyttötilille taas puskurivaluuttaa. Sen jälkeen olen ostellut tonnien edestä vaatteita ja asusteita, mutta maku on mennyt siitäkin. Matkustamiseen ei ole aikaa. Pörssissä ei tule kuin takkiin. Mitä järkeä työssäkäynnissä? Elämä menee ohi, koko ajan väsyttää ja ahdistaa eikä rahaa silti ole tai tule muutaman vuoden tähtäimellä olemaan niin paljon, että sillä saisi mitään oikeasti merkittävää kuten oman asunnon lähes omalla rahoituksella.

1 jatkaa: Laskin juuri jollain laskurilla, että jos olisin jatkanut aikaisemmassa työssäni eläkeikään asti (67-vuotiaaksi), eläkkeeni olisi hikiseen 1000/kk. :O Siinä sitä lisämotivaatiota, juu... Raadat niska limassa 50 vuotta vain päästäksesi viettämään eläkepäiviä köyhyydessä.

Lähtisin heti ja ottaisin ainakin 6kk breikin koko työelämästä, jos pystyisin luottamaan siihen, että halutessani pääsen takaisin. Valitettavasti nyky-Suomessa ei edes hanttihommat ole itsestäänselvyys, joihin noin vain mennään. Siksi niissäkin on pakko roikkua.

Löytyykö keneltäkään mitään positiivisempia perusteluja?

palkka, tällä hetkellä ei oikein muuta siitä saa.... Palkka ei edes kovin hyvä.

Olen opettaja. Minulla on aivan mahtava työpari ja lapset juttuineen ovat vaan niin huippuja. Rakastan työtäni! <3

Mua motivoi vain se, että jotain rahaa tulee, vaikka ei ole kaksinen palkka. Ja se, että kun työpäivä päättyy, voin sulkea oven ja työasiat jäävät työpaikalle, enkä mieti työasioita vapaalla. Mutta en kyllä meinaakaan aina jaksaa. Työn arvostus on olemattomalla tasolla esimiesten taholta. Vaikea siinä on itsekään arvostaa sitä työtään, ei paljon paina enää jos joku varoitus tulee jossain vaiheessa, sitä ootellessa :)

En oikein tiedä itsekään, mikä motivoi. Tänään oli töissä jotenkin tosi huono päivä. Mutta vika on kyllä mussa, tuntuu etten oikein pärjää missään työyhteisössä kun olen niin hirveän epäsosiaalinen. Yritän olla mukava mutta eihän se riitä kun pitäisi olla myös rento ja hauska sen lisäksi. En oikein kuulu mihinkään porukkaan ja se ahdistaa. Palkka ihan perus 2500 e brutto, pärjään sillä kyllä.

Se motivoi, että on töitä. Muutama kk. tuli vietettyä työttömänä ja sekös vasta kamalaa oli. Nyt joka aamu lähden kiitolllisena töihin.

Kivat työkaverit.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että raha on lopulta aika huono motivaattori, jos itse työ ei motivoi yhtään... Jonkun aikaa jaksaa tehdä ihan vain rahan vuoksi, mutta sitten sekää ei enää auta.

Ymmärrät varmaan, että jotkut ovat jo niin huonopalkkaisessa työssä, ettei enää voi vaihtaa ns. alaspäin.

Mitä sanot sellaiselle? Et voi sanoa, että ota kivempi työ, vaikka palkka olisi pienempi.

Vierailija kirjoitti:

Mua motivoi vain se, että jotain rahaa tulee, vaikka ei ole kaksinen palkka. Ja se, että kun työpäivä päättyy, voin sulkea oven ja työasiat jäävät työpaikalle, enkä mieti työasioita vapaalla.

Tuossa asiassa olet onnellisessa asemassa. Postinkantajakin voi vapaa-ajallaan miettiä ikäviä työasioita, vaikkei niitä töitä varsinaisesti kotona enää voikaan tehdä.