Mitä se auttaa, että joku rehkii ja kuntoilee kokoajan? Ihan turhaa hommaa ja itsensä rääkkäystä. Jos ei muuten jollekin kelpaa niin sitte ei tarvi kelvatakkaan.

Olen viime kevään ja kesän aikana laihtunut 15 kiloa kun olen kyllästynyt tietokonepeleihin. Kuuntelin aina koneella paljon musiikkia ja kun pelaamisen lopetin niin piti keksiä jokin muu tapa musiikin kuunteluun ja huomasin lenkkeilyn sopivaksi. No nytten pari läheistäni on antanut tavoitteen, että ensi kevääseen pitäisi olla laihtunut vielä toiset 15 kiloa, ja he lahjoisivat minua materialla. Nyt mukavasta lenkkeilystä on tullut pakkopullaa ja kun talvikin on tulossa, niin vihaan kävelyä paksuissa talvitakkeissa ja liukkaalla tiellä ja olen muistanut miten mukavaa onkaan vaan katsoa sarjoja ja syödä kaikkea hyvää. Mutta nyt saan laiskottelusta tunnontuskia, kun pitäisi olla tekemässä kyykkyjä ja nostamassa painoja ja lenkkeilemässä... Avauduin vaan siitä, että miettikää miten innostatte laiskoja kavereitanne liikkumaan kun vääränlainen innostaminen saattaa vain lannistaa.

Mää treenaan pääni takia - pysyy ahdistus aisoissa, stressi lievenee ja masennus on mennyttä, kuten myös mielialalääkkeet.

Pidän lisäksi siitä tunteesta, kun on kaikkensa antanut, liikunnan jälkeinen euforia on mahtavaa.

Raskaan liikunnan myötä pääsin myös eroon nuoruudesta asti vaivanneesta unettomuudesta ja siihen syömistäni lääkkeistä.

Onhan tuossa siis syitä jatkaa tällä tiellä, positiivista on sekin, että ruokaa rakastavana saan syödä nykyään aikamoisia määriä, herkutellakin välillä, eikä paino nouse, mikä näin kilpparivajaiselle oli ennen mahdottomuus.