Joskus on vain päästettävä irti, myös ihmissuhteista!

Vaikea päätöshän se on luopua jostakin ihmisestä, mutta se on joskus oikea ratkaisu. Itse jätin tätini koska en enää kokenut mitään iloa tapaamisistamme. En pidä enää aktiivisesti yhteyttä. Jos hänet sattumalta kohtaan, niin kyllä jään juttelemaan mutta mitään yhteydenottoa en itse enää jaksa ottaa. Jotakin surun kaltaista olen asian kanssa kokenut, mutta parempi näin kun aina se tyhjä ja alakuloinen olo, joka tuli tapaamisemme jälkeen. Koen että voin tehdä näin kun tästä yhteydenpidon jättämisestä ei koidu muille mitään seurauksia tai mielipahaa, ei lapsilleni eikä muulle perheelle, joten kun vaan itse asian kanssa olen sinut niin se riittää.