En tunne kuuluvani joukkoon
No niin. En tiedä kannattaako tästä avautua tänne, mutta ehkä jollain muullakin on samanlaisia fiiliksiä? Opiskelen korkeakoulussa (sen enempää en halua kertoa, jottei tunnisteta). Tässä on jo useampi vuosi opiskeltu, ja tunnen itseni edelleen täysin ulkopuoliseksi. Ala on luova, ja koen raskaana sen ainaisen kilpailun mikä on ympärillä. Sitä ammentaa itsestään paljon, sitten käydään töitä läpi ja kuulee kaikenlaisia juttuja ihan kiertoteitsekin omasta tekemisestä jne. Eli siis sen itsensä jauhantaa. Luokallani on hyvin voimakkaita persoonia, ja tuntuu ettei ketään kiinnosta mitä minulle kuuluu, en tule valituksi mihinkään ryhmätöihin, vastuutehtäviin.. En väitä todellakaan olevani luokan lahjakkain, mutta on minullakin jotain taitoja. Olo on todella yksinäinen henkisesti ja kouluun ei ole mukava mennä. Tilanne on siinä mielessä uniikki, että vaikka en olekaan koskaan ollut mikään super-ekstrovertti, niin aina minulla on ollut joitain ystäviä luokalla, joiden kanssa on klikannut. Nyt ei ole. Taistelen siis ammatillisen itsetunnon ohella kelpaavuudestani ihmisenä. Sekin ärsyttää, kun en osaa olla vain välittämättä.
Kokemuksia, hyviä vinkkejä?
Kommentit (2)
Tee vaan omaa juttuas, älä välitä muista. Sellaista se elämä on, nuorena se tuntuu pahalta, vanhempana siihen turtuu. Jos hyvin käy sinusta tulee kaikkien haluama, eli pystyt antaan toisille jonkinlaista nostetta elämään. Jos ei käy niin hyvin, elät tavallista arkea ja taistelua olemassaolosta ja huomiosta, kun sua ei huomata sä et pysty pönkittään katsojan egoa ja vika ei ole varsinaisesti sinussa.
Se on sit eri asia kumpi parempi?
Nosto /