Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavat, millaista vähättelyä koitte ennen diagnoosia?

Mun oireet oli nuorten tyttöjen masennusta. Ja ne oireet oli siis 15 kiloa parin kuukauden aikana, järkyttävä väsymys (nukuin iltakymmenestä seuraavaan iltapäivään/alkuiltaan eli olin hereillä vain neljä-kuusi tuntia päivässä ja silti väsynyt), kaikki asiat itketti ja masensi, oli yöhikoilua (tyyny ja petarikin märät), heikotusta, paleli vaikka oli mitä päällä, toisaalta välillä kuumotti kamalasti, silmät oli hiekkapaperia, ajatukset junnasi päässä, sanat meni sekaisin, ajatus pätki, hiukset tippui päästä, lihaksia ja niveliä särki... Olin oikein "joka paikka kipeä" -potilas. Tsh oli 4,2 eikä voinut siis olla muka mitään.

Tämän takia multa meni yksi lukuvuosi ihan plörinäksi ja opiskeluaika venyi normaalista 3,5 vuodesta 4,5 vuoteen. Pitäisiköhän muuten vinkata opetusministerille, että ei ole aina opiskelijoiden syy, jos valmistuminen venyy... Saan kuitenkin olla onnellinen, että olin opiskelijana tuolloin ja että mulla oli mies, joka ymmärsi ja jaksoi tukea, vaikkei seksiäkään todellakaan irronnut, kun oli totaalinen haluttomuus silläkin saralla. Ilman häntä en olisi selvinnyt taloudellisestikaan. Jos olisin töissä ollut, olisin varmaan saanut potkut ennenpitkää...

"Sua ei voi paleltaa, täällä on tosi lämmin!"

"Mikä sua nyt itkettää, kaikki on tosi hyvin!"

"Miten niin et jaksa millään? Ethän ole vielä edes aloittanut!"

"Miten sä voit olla noin väsynyt koko ajan tekemättä mitään?"

"Käytkö sä ees ikinä vessassa? Onko sun aineenvaihdunta ihan sekasin?"

Menin lääkäriin ja sain lääkityksen. Kuin toinen ihminen :)