Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies pyrkimässä lähihoitajaksi
14.10.2016 |
Hei! Juuri kuten otsikko näin kertoi jo, olen aidostikkin kiinnostunut alalle. Kerroin tämän työkkärille ja hän kertoi omansa minulle. Päädyimme yhteisymmärrykseen, että tämä ei voi olla hetken mielipäätöksen johdos kouluttua uudelle alalle, vaan se työkokeilu on todellakin tarpeen.
Millä puolella näistä, vanhukset, vammaiset, päihderiipuvaiset, autistiset, mielenterveysongelmaiset ym. saa "helvetillisimmän kokemuksen", jossa koen itsekkin kaiken pohjimmaiseen kosketuksen siihen, olenko todellakin tunkemassa nyt väärään paikkaan pääni.
Itse hivenen autistinen, kaikenmaailman käytös- ja keskityshäiriöineen ja mielenterveysongelmaisista lähinnä skitsofrenian kautta kokemuksena (vain omista sukulaisistani). Vaanpa jälkimmäisellekin tuntuu löytyvän sympatiaa, koska filosofiaa ja sympatiaa on saannut lukea aivan tarpeeksi, jo senkin vuoksi ettei oma pää räjähtäisi.
Kun omat puutteet hyväksyt, voit hyväksyä ja käsitellä omasi kautta muiden omia. Tuntuu kaiken jälkeen, että "ihmiset ovat "trollien avohoitopotilaista" puhuttaessa yhtä tyhjää kuin ne naurettavat trollit yhteensä.
No nyt menee asiat jo aivan off-topiciin. Mutta mistä sen "lähihoitajan helvetin" saan haettuani? Siitä voi sitten nousta vain ylös tai jo ennestään arvioida persoonan sopivuus tähän ikuisesti sitoutuen.
T:mies28v viisas, kaunis ja kyseenalaistava.
Kommentit (5)
Psykogeriatrinen on kuulemma aika paha ja omalta osaltani vaativan autismityön päivätoiminta. Väkivaltaa ja eritteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykogeriatrinen on kuulemma aika paha ja omalta osaltani vaativan autismityön päivätoiminta. Väkivaltaa ja eritteitä.
Näissä vaan on sellainen ongelma, kuten itsekkin erityiskoulussa suurimmaksi osaksi ala-asteen viettäneenä kävi tutuksi toisesta erityiskoulusta (tässä nimeksi mainitsematon) varhais kouluikäinen lapsi turvaistuimessa taksissa. Räkää yritti syöttää silloin, pois sen häätäen. Kaiken tämän jälkeen muistan hänen nukahtaneen pää rintaani vasten, kun nuorimmaisin sisaristani oli vauva.
Tämä oli jonkinlainen mieleenjäävä liikutus siitä itkusta, että "Pistä nyt NIMI se räkäsi sinne helvettiin" (en muista miten sen yhtä pahasti sanoin silloin).
Vaan miksi hän sen jälkeen vielä nukahti pää syliini? Olisiko minussa "räät kestäen" sittenkin jotain karismallista luottamusta, vai nukahtikohan hän sittenkin vain sinne minne pää kääntyi? Taisipa käydä tämä jälkimmäinen.
T:mies28v viisas, katuva ja unohtamaton.
Kannattanee lukea myös tämä ketju ennen päätöksen tekemistä: http://www.vauva.fi/keskustelu/1479398/ketju/mita_hittoa_ma_ajattelin_k…
No jos menet tuollaisia selittämään koulutushaastattelussa, voit olla varma että koulutuspaikkaa et saa.
Alue: Aihe vapaa
Millä puolella näistä, vanhukset, vammaiset, päihderiipuvaiset, autistiset, mielenterveysongelmaiset ym. saa "helvetillisimmän kokemuksen", jossa koen itsekkin kaiken pohjimmaiseen kosketuksen siihen, olenko todellakin tunkemassa nyt väärään paikkaan pääni. (unohtuiko kysymysmerkki?)?
Mikä olisi se kokemasi pahin, eli omani toivotuin? Halusin saada siis kunnon pohjan, josko minusta olisi siihen vaikka vuosikymmeneksi.
T:Ap