Kerro masentuneelle 19v nuorelle vinkkejä elämää varten

Raamatusta löytyy kaikki oleellinen.

No tota, mä en tiedä nyt että vastaako tää sun kyaymykseen mutta jos olisin ite tän tajunnut niin olisin ollut ja nyt onnellisempi. Pidä ittes kunnossa, se että sä olet hoikka, urheilullinen, syöt terveelllisesti ja muutenkin pidät itestäs huolta vaikuttaa kaikkeen. Siihen että saat puolison ja myös siihen miten sä voit. Kun sä voit hyvin ja pidät itestäs niin kaikki asiat aujuu paremmin.

Sit toinen asia et älä niuhota turhasta äläkä puhu toisten selän takana paskaa. Koita viimeseen asti ajatella muista ihmisistä hyvää.

Kolmas asia on se että syö sun parsakaalis vaikka se ei hyvää ookkaa.

Toisten ihmisten tunteet ja reaktiot eivät ole sinun vastuullasi. Eli jos joku kohtelee sinua huonosti tai vaikka haukkuu tai kritisoi sinua, sen on sen ihmisen näkökulma asiaan, ei fakta.

Toinen on, että kannattaa kuullostella omia tarpeita ja mahdollisuuksien mukaan täyttää ne. Ei kannata miettiä mitä toiset mahdollisesti sinulta odottavat vaan toimia sen mukaan, mikä itsestä tuntui oikealta.

Pidä tavoitteet ja vaatimukset itseäsi ja toisia kohtaan kohtuullisina ja iloitse kaikista onnistumisista. Palkitse itsesi hyvin menneistä tilanteista.

Älä luovuta. Tulevaisuus saattaa ehkä kuitenkin tuoda parempaa mukanaan? En osaa sanoa muuta. Elämä on armoton, mutta siperia opettaa...

Itse rupean näin 35-vuotiaana oppimaan talon tavoille, ja taidan olla ensimmäistä kertaa elämässäni (lapsuus ml) tyytyväinen itseeni ja olemassaolooni.

Jos ktse olisin sisäistänyt tämän aikaisemmin, olisin sekä onnellisempi että menestyneempi: älä ota sitä niin vakavasti. Sitä tai mitään. Älä etenkään itseäsi. Ei ole väliä, vaikka mokailee. Joskus sulla on vielä varaa ottaa muut ihmiset tosissaan, mitta itseäsi älä sorru ottamaan.

Kuuntele Pauli Hanihiniemen biisi "muutkin mokaa".

Ps. Olen varma, että Raamatusta tosiaan löytyy kaikki tarpeelinen. Valitettavasti siellä on niin paljon muutakin, että tarpeellisen löytäminen sieltä on pitkällisen prosessin tulod. Itse en siksi aloittaisi sieltä.

.

Yritä käydä koulua ja päästä kiinni työelämään, vaikka sitten vähän hitaammalla tahdilla. Vuosikausien poissaolo opiskelusta ja työelämästä herättää työnantajissa ihmetystä ja työelämään on vaikea päästä kiinni tauon jälkeen.

Aina pitää yrittää ja epäonnistuminen ei ole niin vaarallista.

Onko sulla ollut kotioloissa ongelmia? Aikuistuessa huomaat, että voit rakentaa omaa elämää ja nauttia niin pienistä kuin isoista asioista.

Tässä sinulla maailman älykköimmän ihmisen Albert Einsteinin lausahduksia:

"Ainoa syy ajalle on se, että kaikki ei tapahtuisi samaan aikaan, Ainoa tiedon lähde on kokemus." 

"Ainoa todella arvokas asia on vaisto."

"En koskaan opeta oppilaitani. Yritän vain luoda heille olosuhteet, joissa he voivat oppia." "Ensin sinun täytyy oppia pelin säännöt ja sen jälkeen pelata paremmin kuin kukaan muu.

" Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samalla tavalla kuin silloin, kun loimme ne."

"Et voi valmistautua sotaan ja estää sitä samaan aikaan." "Hankaluuden keskellä lojuu mahdollisuus." "Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia."

"Jos et pysty selittämään asiaa selvästi, et tiedä siitä tarpeeksi."

"Jos tosiasiat ja teoria eivät sovi yhteen, muuta tosiasioita."

"Kaikkien pitäisi olla kunnioitettuja henkilöinä, mutta kenenkään ei pitäisi olla palvottu."

"Kukaan, joka ei ole koskaan tehnyt virhettä, ei ole yrittänyt mitään uutta."

"Luovuuden salaisuus on se, että tietää, kuinka piilottaa lähteensä."

"Mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto."

"Näkemisen ja ymmärtämisen ilo on luonnon kaunein lahja."

"Todellisuus on vain harha, tosin se on sitkeä harha." "Tärkein asia on olla lopettamatta kyselemistä."

Mene opiskelemaan jotain järkevää alaa (ei taide tai kirjallisuus tms hömppää) ja yritä päästä työelämään mieluiten johonkin vähän nimekkäämpään firmaan , aluksi esim työharjoitteluun. Pidä itsesi hyvässä kunnossa ja siistinä (vaatteet,kevyt meikki, hiukset) ja ainakin töissä/ työhaastatteluissa iloinen ja reipas olemus (pakko skarpata vaikka sitten makaisi ameebana koko illan soffalla). Opiskele kieliä yms järkevää, älä käytä kaikkea aikaa elämän surkutteluun vaan katse eteenpäin. Käy lääkärille&psykiatrille puhumassa masennuksesta, lääkitys ja terapia voi auttaa pahimman yli.

Itse olin samassa tilassa ikäisenäsi, ja näillä vinkeillä selvisin ja nyt elämä oikein mukavaa, työ, parisuhde, elintaso yms.

Tsemppiä, kyllä sinä vielä sieltä syvistä vesistä nouset!

Älä jää vellomaan itsesääliin tai masennukseen, mene puhumaan vaikka psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Mene opiskelemaab, pyri työelämään.

Ja vielä yksi asia: Homo homini lupus. Siksi on olemassa yhteiskuntasopimus.

Nuku riittävästi.

Tsemppiä kovasti :)

Vierailija kirjoitti:

Mene opiskelemaan jotain järkevää alaa (ei taide tai kirjallisuus tms hömppää) ja yritä päästä työelämään mieluiten johonkin vähän nimekkäämpään firmaan , aluksi esim työharjoitteluun. Pidä itsesi hyvässä kunnossa ja siistinä (vaatteet,kevyt meikki, hiukset) ja ainakin töissä/ työhaastatteluissa iloinen ja reipas olemus (pakko skarpata vaikka sitten makaisi ameebana koko illan soffalla). Opiskele kieliä yms järkevää, älä käytä kaikkea aikaa elämän surkutteluun vaan katse eteenpäin. Käy lääkärille&psykiatrille puhumassa masennuksesta, lääkitys ja terapia voi auttaa pahimman yli.

Itse olin samassa tilassa ikäisenäsi, ja näillä vinkeillä selvisin ja nyt elämä oikein mukavaa, työ, parisuhde, elintaso yms.

Tsemppiä, kyllä sinä vielä sieltä syvistä vesistä nouset!

Tätä en ihan allekirjottais. Jos vaikka taide on todellinen intohimo ja sitä haluaa opiskella, niin siitä vaan. Kantsii tehä, niinku sydän sanoo niin varmimmin ei tuu katumuksia. Tottahan se on, että kuvataiteilija rikastuu pienemmällä todennäköisyydellä kuin juristi, mutta ihan vaa arvo kysymyksiä. Jotkut on onnellisia boheemeina taiteilijoin.

Pujottamalla sukkahousut pöytätuulettimen ympärille ja laittamalla tuulettimen päälle saat todella kätevän hyttysansan, joka kerää itikat todella tehokkaasti lähiympäristöstä.

Yritä käydä koulu ja löytää väylä työelämään. Työttömyys ja rahamurheet ahdistavat ja masentavat todella paljon.

Psykologilla tai muulla työntekijällä käyminen keskustelemassa ei auta yksinään. Joskus on myös parempi "unohtaa" itsensä väkisin hoitaminen, ja keskittyä enemmän ongelmien miettimisen sijasta vaikkapa harrastamiseen tai opiskeluun. Joskus oikeanlainen elämäntilanne auttaa kuin itsestään. Masennuksesta toipuminen käy pikku hiljaa. Sitä ei välttämättä edes itse huomaa kuin vasta pitkän ajan päästä. Ei tule olemaan sellaista hetkeä, että "hei nyt en olekaan enää masentunut". Elämässäkin tulee vastaan vaikeita tilanteita, joista selviää. Jos jokin ikävä asia odottaa hoitamista, ei kannata vitkutella, vaan tehdä se saman tien alta pois. Siitä saa onnistumisen ja hallinnan tunteen.

Se kuulostaa kliseiseltä, mutta on TOTTA: Pidä itsestäsi huolta. Käy ulkona, liiku, syö hyvin, ota tarvittavat vitamiinit. Pidä yllä ihmissuhteita ja harrastuksia. Älä istu tietokoneella liikaa. Älä moiti turhaan ulkonäköäsi, painoasi tai mitään muutakaan itsessäsi. Varmaan sanoisit itsekin, kuinka jokainen meistä on arvokas?

Muista, että asioilla on tapana järjestyä, etkä ole yksin ongelmasi kanssa. Olen itse 25-vuotias nainen, joka on sairastanut masennusta lähes lapsesta saakka. Olen kohdannut yhtä sun toista vuosien varrella, ja nyt viimein on alkanut aurinko paistaa risukasaankin. Elämä on yllätyksiä täynnä. Niille kannattaa antaa tilaisuus. :) Löysin esimerkiksi oman unelma-alani ja työpaikkani aivan vahingossa ja sattumalta.

Nuoruus on ainutlaatuista aikaa. Koko elämä uusine mahdollisuuksineen ja kokemuksineen edessä päin. Tsemppiä!

Viattoman nuoren sisäisesti kauniin ihmisen ei kannata tänne tulla. Täällä on eniten kipeitä mielisairaita manipuloivia kiusaajia mitä missään keskustelupalstalla. Kipeitä kateellisia ilkeitä pahansuopia mielisairaita, haukutaan vuoroin blogisteja vuoroin tehdään trolleja "olen yksinäinen/lihava/työtön, pitäs varmaan tappaa itseni"

Todella todella kipeitä. Älä tule tänne, jos et halua tietää miten mätä on joidenkin ihmisten sisin.

 Muuten kannattaa antaa ihmisille mahdollisuus, ihan kaikille ulkonäköön katsomatta ja muita meriittejä selville ottamatta. Uskoa itseesi.

Vierailija kirjoitti:

Pujottamalla sukkahousut pöytätuulettimen ympärille ja laittamalla tuulettimen päälle saat todella kätevän hyttysansan, joka kerää itikat todella tehokkaasti lähiympäristöstä.

Pitikö mennä niksipirkka-ketjuun vai onko vaan kummallinen vinkki? :D

Jokunennn(eikirjautunut) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mene opiskelemaan jotain järkevää alaa (ei taide tai kirjallisuus tms hömppää) ja yritä päästä työelämään mieluiten johonkin vähän nimekkäämpään firmaan , aluksi esim työharjoitteluun. Pidä itsesi hyvässä kunnossa ja siistinä (vaatteet,kevyt meikki, hiukset) ja ainakin töissä/ työhaastatteluissa iloinen ja reipas olemus (pakko skarpata vaikka sitten makaisi ameebana koko illan soffalla). Opiskele kieliä yms järkevää, älä käytä kaikkea aikaa elämän surkutteluun vaan katse eteenpäin. Käy lääkärille&psykiatrille puhumassa masennuksesta, lääkitys ja terapia voi auttaa pahimman yli.

Itse olin samassa tilassa ikäisenäsi, ja näillä vinkeillä selvisin ja nyt elämä oikein mukavaa, työ, parisuhde, elintaso yms.

Tsemppiä, kyllä sinä vielä sieltä syvistä vesistä nouset!

Tätä en ihan allekirjottais. Jos vaikka taide on todellinen intohimo ja sitä haluaa opiskella, niin siitä vaan. Kantsii tehä, niinku sydän sanoo niin varmimmin ei tuu katumuksia. Tottahan se on, että kuvataiteilija rikastuu pienemmällä todennäköisyydellä kuin juristi, mutta ihan vaa arvo kysymyksiä. Jotkut on onnellisia boheemeina taiteilijoin.

En tarkoita mitenkään pahalla että ei taidetta tms. kannata opiskella. Itsekin rakastan taidetta, piirtää & maalata, mutta pidän sen harrastuksena, niin se on turvallisempaa. Halusin antaa AP:lle "varman päälle" vinkkejä ja suosittelen seuraamaan työtilannetta ja tuloja eri aloilla ja miettimään mihin kannattaa koulutautua jotta töitä riittäisi ja saisi mukavan elintason (=yksi murhe vähemmän tulevaisuudessa) . Aina joku onnistuu tekemään harrastuksestaan ammatin ja elättämään itsensä sillä, mutta suurimmalla osalla ei käy niin hyvin - tai tietysti riippuu kiinnostuksen kohteistakin ja miten sovaltaa niitä.