Muita, joita ahdistaa lihominen?

Tossa tilanteessa mä monta vuotta tungin sormet kurkkuun ja lähdin lenkille. Ei auttanut. Ahmin ja oksensin, lihomisenpelossani keräsin toistakymmentä kiloa ennen kuin hain apua.

Ihana aloitus. Ihan vaan siksi et mulla on juuri nyt niin paska fiilis koska tuntuu että oon läski. Herkutellu pitkin päivää ja ns normipainooni on tullut lähiaikoina muutama kilo.... Miksei mulla voi olla itsekuria!!

Kyllä ahdistaa, mutta koitankin sitä välttää. Heti tuntuu inhottavalta jos on tullut kilo lisää, joten sitten teen asialle jotain: syön vähän aikaa säntillisemmin ja käyn enemmän lenkillä.

Kannattaa harjoitella itsekuria, muuten tulee vain lopulta pahempi olo.

Hyvä motivaattori on esimerkiksi kylpyläkäynti, siellä haluaa näyttää hyvältä..

Itselle ei ole juuri nyt ajankohtaista; täytynee odottaa Joulun jälkeiseen aikaan niin näen tulokset selvemmin. - Mutta sen ijaan minua "ahdistaa" ja kiusaa tämä lähes päivittäinen melskaaminen lihominen sitä tai tuota pahaa ja kamalaa ja tietysti aivan hirveää ja sietämätöntä. Sen sijaan, että siihen suhtautuisi, jotenkin rauhallisemmin. - Ajatellen, että nyt painan tämän verran ja sitten arvioida, onko tarve pudottaa painoa. - Ei laihduttaminen -korostan- yleensä ole mitenkään kovin kummoista rakettitiedettä. ongelma ja haaste on siinä, kuinka pitää paino tasaisena, niin ettei se isommin heittele ylös ja alas nosutakseen taas ylös... Ja tässä ei auta yhtään yhdenkään sönkötys siitä, kuinka suuri tai pieni on oikea ns. normaalikoko. Tai kuinka hoikkuus poistaa ja karistaa kaikki pahan yltä ja on avain kaikkeen terveyteen.