Lue keskustelun säännöt.
Hoitajat
14.10.2016 |
Rakkaat kollegat.. Tuntuuko teistäkin joskus siltä, että elämä olisi paljon helpompaa jos ei tietäisi hoitoalasta mitään? Tieto lisää tuskaa jne. Voisi vain kirkkain sinisin silmin luottaa hoitohenkilökuntaan ja ihmetellä latinan hassuja diagnooseja joista ei tavallinen tallaaja ymmärrä mitään.
Olen normaalisti hyvin rauhallinen ja järkevä järkyttävissäkin tilanteissa, työskentelen ambulanssissa. Nyt valitettavasti omassa elämässä on tapahtunut jotain sellaista, ettei enää järjestä ole tietoakaan. Syöpä. Voin kertoa, että tieto todellakin lisää tuskaa. Mietin vain niitä kaikkia keikkoja, joissa ollaan oltu syöpäpotilaiden kanssa tekemisissä. Mietin niitä aikoja, kun olin syöpäpolilla töissä. Ne ei tuo yhtään lohtua, vaikka yritän miettiä tätä järjellä ja lääketieteen näkökulmasta. Ymmärrän nyt, etten ole ikinä aiemmin ymmärtänyt niitä ihmisiä, jotka ovat kokeneet jotain järkyttävää. En ole varmasti pystynyt lohduttamaan ketään punaisissa heijastinhousuissani. Hirveä kynnys myöntää yhtäkkiä omaa pelkoa ja ahdistusta, koska minähän näen työkseni vaikka mitä.
Kommentit (2)
Erilainen kokemus. Omainen sairastui. Hän on elossa ehkä siksi, että huomasin kiinnittää ajoissa huomiota tiettyihin yksilöllisiin seikkoihin. Kiireinen hoitohenkilökunta olisi huomannut ne vasta myöhemmin. Saatiin oikeanlainen ja tehokkaampi hoidon aloitus ja siirtyminen jatkohoitoon. Sekin, että tunnen potilaan, on siis ollut eduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammattimme ei tee meistä immuuneja henkilökohtaisille kärsimyksille.
Itse olen lääkäri, erikoistunut. Minun on vaikea luottaa mihinkään lääkärinhoitoon ja terveydenhuoltoon. Miten asiat eivät sotkeennut vieläkin enemmän kuin ne nykyisin sotkeentuvat koko systeemissä on minusta silkka ihme.
Toipumista sinulle, haethan apua myös psyykkiseen tuskaasi, jaksat paremmin taistella tautia vastaan.