Lue keskustelun säännöt.
En pysty olemaan kyttäämättä erästä henkilöä
13.10.2016 |
Olen jo kolmatta vuotta peräkkäin rakastunut häneen, joten kyse ei ole pahantahtoisesta kyttäämisestä, jos se nyt edes on oikea sanavalinta. Meidän välillä on kuitenkin kuilu. Jo vuosi sitten päätin että unohdan hänet mutta niinpä vaan en unohtanutkaan. Tahdistan edelleen lounaani sen mukaan, missä arvelen hänen olevan. Jos sivustakatsoja huomaisi sen, se näyttäisi naurettavalta. Itsekään en ihan tiedä mihin pyrin kyseisellä toiminnalla mutta tapahtumahetkellä tunteet vie enkä ajattele. Olen sentään saanut pidettyä toiminnan piilossa ja hillittyä sitä, ei tämä niin kauhean paha fiksaatio sentään ole. Olisi kuitenkin kiva keskittyä olennaiseen. Miten onnistuisin siinä?
Kommentit (21)
No eihän toi nyt vielä ole paha jos yrität avittaa amoria, että näkisit hänet. Vai onko kyse enemmän pakkomielteestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eihän toi nyt vielä ole paha jos yrität avittaa amoria, että näkisit hänet. Vai onko kyse enemmän pakkomielteestä?
Onhan se niin suloista että avittaa amoria, mutta olen jo monta kertaa huomannut, että se että me näemme toisemme, ei vielä johda mihinkään. :) Siksi voisin kehitellä jotain muuta ajateltavaa, mutta en ole pystynyt. Pakkomielteestä ei ole kyse mun mielestä kuitenkaan.
-Ap
Kuulostaa ihan samalta kuin minä 15-vuotiaana.
Minkä ikäinen ja mitä sukupuolta olet, AP? Kysyn, että voisin suhteuttaa mahdollisia neuvoja elmämäntilanteeseesi.
Kannattaisi kasvaa aikuiseksi ja todeta, että joskus on vaan pakko pyristellä hulluja ajatuksia vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen ja mitä sukupuolta olet, AP? Kysyn, että voisin suhteuttaa mahdollisia neuvoja elmämäntilanteeseesi.
Nainen, 27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen ja mitä sukupuolta olet, AP? Kysyn, että voisin suhteuttaa mahdollisia neuvoja elmämäntilanteeseesi.
Nainen, 27
Mielstäni sinulla on kaksi vaihtoehtoa, AP. Joko otat rohkeasti kontaktia tuohon ihastukseesi, menet vaikka moikkaamaan, juttelet vähän small talkia ja pyydät sitten kahville. Siis suora ilmaus,että olet hänestä kiinnostunut. Ehkä hän lähtee, ehkä ei. Jos lähtee, niin ehkä hän ihastuu vastavuoroisesti sinuun tai sitten ei. Näin olet ainakin tehnyt kaiken sen, mitä omalta puolestasi voit tehdä, eikä myöhemmin tarvitse harmitella, että "mitä jos..."
Vaihtoehtoisesti (tai sitten ihastuksesi kohteen lähestymisen jälkeen, jos se ei johda mihinkään) voit suunnata katseesi kohti uusia mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia, joissa tapaat luontevasti uusia ihmisä. Sitä kautta olisi mahdollista tavata ns. todellisia kumppaniehdokkaita, etkä jäisi vain roikkumaan tuossa nykyisessä ja elättelemään toiveita, jotka eivät (ehkä) koskaan toteudu.
Trust me, olen itsekin ollut samankaltaisessa tilanteessa oleva nuori nainen, ja voi kokemuksesta sanoa, että elämäsi menee vain hukkaan haikailemalla sellaisen ihmisen/asian perään, josta ei tule mitään. Haaveilu vie sinulta resursseja ja huomiota, jotka voisit kohdistaa johonkin konkreettiseen ihmissuhteeseen tai sellaisen hankkimiseen, ymmärrätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan samalta kuin minä 15-vuotiaana.
Sama mullakin kävi mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitset tekosyyn välttääksesi katsomasta sitä, missä todellisuudessa olet/menet elämäsi kanssa. Kiinnität kaiken huomiosi häneen, jotta sinun ei tarvitsisi miettiä itseäsi ja omaa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset tekosyyn välttääksesi katsomasta sitä, missä todellisuudessa olet/menet elämäsi kanssa. Kiinnität kaiken huomiosi häneen, jotta sinun ei tarvitsisi miettiä itseäsi ja omaa elämääsi.
Tais kilahtaa kun ei oo ap:stä paljoo kuulunut tän jälkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset tekosyyn välttääksesi katsomasta sitä, missä todellisuudessa olet/menet elämäsi kanssa. Kiinnität kaiken huomiosi häneen, jotta sinun ei tarvitsisi miettiä itseäsi ja omaa elämääsi.
Tais kilahtaa kun ei oo ap:stä paljoo kuulunut tän jälkeen...
Ei ku ajoin takaisin kotiin, luen ketjua vasta nyt taas. Saatatte olla kaikki ihan tosissanne
siis mikä maksaa? menet sen kanssa naimisiin ja peset sen sukkia 3 vuotta. tulet sitten tänne kertomaan, joko alkaa vähän pystyä olemaan kyttäämättä.
Up