Väärälle alalle kouluttautuminen tulee kalliiksi yhteiskunnalle
Miksen lukenut esim. tulkiksi? Olin aina hyvä kielissä ja yhteiskunnalliset asiatkin kiinnostavat ja seuraan maailman tapahtumia... tulkkina ei riitä että osaa kielen. Niin miksi en panostanut opintosuunnitelmiin jo yläasteella ja lukiossa? Eipä minua kyllä kukaan tukenutkaan, ei edes opot. Sain stipendin kielissä lahjakkaalle mutta siinä kaikki. Sitä stipendiäkään ei kukaan mitenkään kommentoinut.
Opot ja opettajat tukekaa oppilaita enemmän! Kannustakaa! Jos näette että on lahjakas jossain tukekaa sitä.
Väärälle alalle kouluttautuminen tulee hyvin kalliiksi yhteiskunnalle.
Kommentit (20)
Miten nykyään kouluissa, onko opinto-ohjausta, tukemista, kannustamista? Tuetaanko oppilaan yksilöllisyyttä, kykyjä ja lahjoja?
Mites sitten monilahjakkaat lapset? Mihin heitä tulisi tukea, kun lahjoja on vähän joka suuntaan?
Eikä se, että olisit kouluttautunut tulkiksi olisi taannut, että olisit siitä pitänyt/töitä olisi ollut. Olisit ihan hyvin saattanut 35-vuotiaana vetää käsijarrusta ja vaihtaa alaa vaikka sairaanhoitajaksi, sähköinsinööriksi tai trukkikuskiksi.
Ehkä se että et jaksanut panostaa ja olet nyt mielestäsi väärällä alalla tai jopa työelämän ulkopuolella johtuu enemmän sinusta kuin opostasi?
Nykyisinhän vielä enemmän oppilaiden pitää antaa valita itse, itseohjautua (tai olla sit tekemättä mitään) ja numeroarvosteluakin vaan vähennetään. Fiksut pärjää aina mutta totuus on, että suurin osa ylä-asteikäisistä kaipaisi tarkkaa kuria ja järjestystä, muuten menevät sieltä missä aita on matalin.
Tulkkikoulutus kestää amkissa jotain 3,5v ja sen voi kai suorittaa monimuoto-opintoinakin joten mikset yrittäisi?
Lahjoja voi olla montakin se on totta, sitten pitää kysyä oppilaalta mikä on niistä se ensimmäinen ja sitä tukea.
Tulkeilla on aina töitä...
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se että et jaksanut panostaa ja olet nyt mielestäsi väärällä alalla tai jopa työelämän ulkopuolella johtuu enemmän sinusta kuin opostasi?
Nykyisinhän vielä enemmän oppilaiden pitää antaa valita itse, itseohjautua (tai olla sit tekemättä mitään) ja numeroarvosteluakin vaan vähennetään. Fiksut pärjää aina mutta totuus on, että suurin osa ylä-asteikäisistä kaipaisi tarkkaa kuria ja järjestystä, muuten menevät sieltä missä aita on matalin.
Minun mielestäni juuri yläasteiässä pitäisi olla enemmän ohjausta. Se ei tarkoita sitä että oppilaan puolesta päätetään vaan häntä tuettaisiin ja kannustettaisiin omissa suunnitelmissa.
Amerikassa yliopistossakin professorit tukevat ja ohjaavat opiskelijoita! Täällä heidät jätetään täysin yksin.
Mistä tulkista puhutaan? Viittomakielen tulkista? Olisiko se nyt niin ihmeellinen homma?
Vieraista kielistä tulkiksi opiskelu taas on yliopistotutkinto ja takaa vain freelancer-työsuhteen, hirveän stressin ja epävarmuuden.
Vierailija kirjoitti:
että suurin osa ylä-asteikäisistä kaipaisi tarkkaa kuria ja järjestystä, muuten menevät sieltä missä aita on matalin.
Kuri pitäisi olla mutta ei tukahduttaen oma-aloitteisuutta, kuten monesti sossu-Suomessa on tapana: tappaa oma-aloitteisuus, luovuus ja aloitekyky.
Arvostetaanko meillä lahjakkuutta, yksilöllisyyttä, luovuutta?
Itse en nyt hirmuisesti osaa ajatella tai kokea huonoa omaatuntoa siitä, että koulutukseni maksaa yhteiskunnalle. Mutta tämä ei paljoa lohduta kun etsii ja hakee sitä omaa alaansa. Kuka sen parhaiten tietäisi. Minun se pitää tietää, vaan raskasta on tämä epävarmuus. Luoja ties mihin olisin päätynyt, jos olisin aikanaan kuunnellut ja ennen kaikkea totellut opinto-ohjaajaani. - Toivottavasi heidän ammattitatonsa on yleisemmin parempi, kuin sillä joka aikoinaan toimi omassa koulussani.
Vierailija kirjoitti:
Lahjoja voi olla montakin se on totta, sitten pitää kysyä oppilaalta mikä on niistä se ensimmäinen ja sitä tukea.
Tulkeilla on aina töitä...
Ei kaikille tulkeille riitä töitä, esim. suomi-englanti tai suomi-ruotsi -tulkit ovat isolta osalta työttömiä. Sen sijaan suomi-arabia, suomi-somalia ja uskoakseni myös suomi-venäjä -tulkeilla riittää töitä.
Minä olen yhteiskunnan mielestä kouluttautunut väärälle alalle ja minuun panostetut rahat ovat mukamas menneet hukkaan. Näitä asioita tutkitaan ja niissä tutkimuksissa asiaa katsotaan juuri niin kapeasti kuin vain on mahdollista. Minulla on koulutus alalle, jota teen osa-aikaisesti ja freelance-tyyppisesti. Ja tämä tekee minusta täysin epäonnistuneen koulutuspolitiikan näkökulmasta. Päätoimisesti toimin yrittäjänä alalla, josta minulla on neljänkymmenen vuoden kokemus. Eli tälle alalle olen päätynyt elämänkoulun myötä. Lisäksi suoritin lukion jälkeen ammattikoulussa vuoden kurssin, mikä on hyvä juttu, sillä sen alan tehtäviä minulla on päätyössäni paljon.
Tämä kurssi, elämänkouluni ja varsinainen koulutukseni yhdistyvät työnkuvassani loistavalla tavalla. Vaan sehän ei koulutustutkijoille käy, kun ainoa hyväksytty malli on se, että kouluttaudutaan ja sen jälkeen ollaan sillä alalla kokopäivätyössä eläkkeelle asti. Kaikkihan me tiedetään, että tuo ei nykyään ihan hirveän usein toteudu. Mutta silti kaikki muu on mukamas koulutusresurssien hukkaan heittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen yhteiskunnan mielestä kouluttautunut väärälle alalle ja minuun panostetut rahat ovat mukamas menneet hukkaan. Näitä asioita tutkitaan ja niissä tutkimuksissa asiaa katsotaan juuri niin kapeasti kuin vain on mahdollista. Minulla on koulutus alalle, jota teen osa-aikaisesti ja freelance-tyyppisesti. Ja tämä tekee minusta täysin epäonnistuneen koulutuspolitiikan näkökulmasta. Päätoimisesti toimin yrittäjänä alalla, josta minulla on neljänkymmenen vuoden kokemus. Eli tälle alalle olen päätynyt elämänkoulun myötä. Lisäksi suoritin lukion jälkeen ammattikoulussa vuoden kurssin, mikä on hyvä juttu, sillä sen alan tehtäviä minulla on päätyössäni paljon.
Tämä kurssi, elämänkouluni ja varsinainen koulutukseni yhdistyvät työnkuvassani loistavalla tavalla. Vaan sehän ei koulutustutkijoille käy, kun ainoa hyväksytty malli on se, että kouluttaudutaan ja sen jälkeen ollaan sillä alalla kokopäivätyössä eläkkeelle asti. Kaikkihan me tiedetään, että tuo ei nykyään ihan hirveän usein toteudu. Mutta silti kaikki muu on mukamas koulutusresurssien hukkaan heittämistä.
En jaksa uskoa, että edes koulutustutkijat ovat niin taukkeja (vai ovatko tosiaan?), etteivät ymmärtäisi melkein kaiken opiskelun tukevan eri aloja. Kyllä minä koin tehdessäni erilaisia töitä hyödyksi sen, mitä opin aikanaan respantöissä, ja toisaalta hyödyksi vapaaehtoistyössäni sen, mitä opin yliopistossa (+ ennen työelämässäni), vaikkeivät nämä oikeastaan liity millään tavalla toisiinsa ollenkaan. En ole kokenut minkään koulutuksen sinänsä menneen "hukkaan".
Mikset hakeudu uudelle alalle? Tunnen useita viisikymppisiä alanvaihtajia, jotka ovat kaikki erityäin motivoituneita opiskelijoita. Ei ole hukkaan heitettyjä varoja, kun aikuiset kouluttautuvat uuteen ammattiin tai päivittävät osaamistaan. Tuöttömyys tulee paljon kalliimmaksi.
Tälle monilahjakkaalle kävi juuri noin, intoiltiin ja tuputettiin, ei keskusteltu. Kannustettiin luonnontieteisiin, kukaan ei kysynyt tunnetko ne omaksi alueeksesi. En parikymppisenä vielä oikein edes tiennyt mitä ovat yhteiskuntatieteet. Monen vuoden kiertotie ei ollut tuohon aikaan ongelma, kun opintoja ei mitenkään rajattu. Päin vastoin pidettiin hyvänä tiettyä haahuilua. Ahdistaa nykyopiskelijoiden puolesta. Ja siltähän se sitten näyttääkin, että saadaan mitä on tilattu. Opiskelijat vaikuttavat tavallaan kypsemmiltä, mutta kuvittelevat olevansa edelleen koulussa.
Tulkki on kuoleva ammatti ja jos sillä voisi tehdä paljon rahaa, niin koneet olisivat jo korvanneet ihmiset siinä aikoja sitten.
Ihmettelen, ettei kukaan iso toimija ole tehnyt sellaista huippuhyvää realiaikaista kääntäjää. Odotellaan.. Eiköhän se tule.
Aika harva nuori loppujen lopuksi tietää silloin nuorena sen oikean alan.
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nuori loppujen lopuksi tietää silloin nuorena sen oikean alan.
Moni kuitenkin tietää missä on hyvä ja missä ei ole kovin hyvä. Tosin koulu on lukuaineisiin keskittyneenä melko vääristynyt. Käsityöammatteja yms. ei ole huomioitu juuri ollenkaan.
"Aika harva nuori loppujen lopuksi tietää silloin nuorena sen oikean alan." - Vaan mistä sen voisi tietää välttämättä yhtään sen paremmin aikuienakaan....?
Voi tietysti olla, että aikuisempana on karissut pahimmat ennakkoluulot, mutta toisaalta niitä on voinut tulla kasapäin lisää. Siksi lienee tärkeää, että ylipäätään tekee ja pyrkii edes johonkin. - jollei opiskelu nappaa niin sitten vaikka töihin tai vaikka au-pairiksi.
En usko siihen, että kannattaisi jäädä itsekseen odottamaan vain sitä, että jostain siunautusi tai putoaisi päälle suuri ja mahtava inspiraatioa ja palava halu tehdä jotain, mitä ei koskaan aiemmin ollut kuullut tai nähnyt.
Virheitä ei kannata pelätä.
- Tässä mielessä tietysti on vähän tylsää että pääsykokeet suosivat ensikertalaisia ja osa ei uskalla tai halua ottaa yleisesti ns. hyvää paikkaa vastaan vaan hakevat mieluummin useita kertoja, käyttäen/ enempi vähempi odotten, toki myös töitäkin ja vaivannäköä vuosissa laskien useammankin vain siihen, että saavat opiskelupaikan juuri sieltä omasta ykkösvaihtoehdosta. - Toisaalta osa ottaa "kakkosvaihtoehdon" mutta jatkavat samalla hakua sinne ykkös unelmapaikkaansa....
Mille alalle sitten kouluttauduit? Minkä ikäinen olet? Mikä estää kouluttautumasta tulkiksi nyt?