Kehityksestä ja missä iässä lapsi yleensä oppii tunnistamaan numeroita ja kirjaimia?

Jos hän osaa kertoa sinulle esim. mikä numero tulee viiden jälkeen tai ennen kolmosta niin voit olla ylpeä.

Ihan normaalilta kuulostaa.

Monet oppivat suunnilleen kahden vuoden paikkeilla. Etenkin, jos kotona on harjoiteltu numeroita tai kirjaimia.

Aika normaalia ilmeisesti on. Oma lapseni melkein kolme, osaa numerot kymmeneen ja vaihtelevasti siitä eteenpäin ja kymmeneen toisella kielellämmme. Ja osaa laskea niillä esim. omenoiden määrän.  Kaikki kirjaimet osaa myös sujuvasti. 

Lapset oppivat pienenä ulkoa asioita, joista ovat kiinnostuneita. Meillä lapsi osasi 3-4vuotiaana nimetä kaikkien maiden liput. 

Ja joskus jossain kilpailussa pikkupoika nimesi valtavat määrät erilaisia dinosauruksia.

Taitaa olla tavallista, jos lasta vähänkään kiinnostaa ja jos vanhemmat viitsivät opettaa.

Meidän 2,5 v osaa numerot 1-20 suomeksi ja englanniksi, myös laskee (esim autoja jonossa) eikä pelkästään tunnista numeron ulkonäköä. Lisäksi kirjaimet tunnistaa ja osaa niiden nimet molemmilla kielillä. Osaa "lukea" yksinkertaisia vokaalitavuja kuten au, ei, ai ja oi.

Meidän 3,5v osaa vain ihan muutamia yksittäisiä kirjaimia ja numeroita. Ei laskekaan kovin hyvin. Sen sijaan osaa älyttömästi automerkkejä ja malleja. ;D

2-vuotias taas osaa laskea tosi hyvin vaikka kuinka pitkälle ja tietää paljon numeroita.

Samassa iässä kun oppii tunnistamaan muitakin abstrakteja asioita ja niiden yhteyttä nimiin. Eli kun osaa tunnistaa kissan kuvan, osaa myös tunnistaa R- kirjaimen kuvan. Ja kun tietää, että kissa sanoo "miau", tietää, että A-kirjain "sanoo" AAAA. Sama numeroissa, abstrakti symboli ja sen esittämä asia yhdistyvät, kakkonen on "nimi" kahdelle legopalikalle ja kolmonen on "nimi" kolmelle palikalle- kolme on enemmän kuin kaksi. 

Noin vuoden vanhana usein alkaa se käsitteiden yhdistäminen. Se, rajoittuuko tuo taito eläimiin ja niiden ääniin, vai vaikka aakkoslistaan tai säveliin ja pianon koskettimiin riippuu ihan siitä mitä on tarjolla päivittäisissä leikeissä. Meistä aikuisista kirjaimet ja eläimet ovat ihan eri luokkaa, mutta kyse on ihan samasta prosessista. 

Meillä 2,5-vuotias tyttö, joka ei osaa kaikkia värejä (tunnistaa liilan, mustan, keltaisen ja oranssin) eikä tunnista numeroita (osaa kyllä laskea kymmeneen, esineitä osaisi laskea varmaankin mutta ei huvita :D). On muutenkin kaikkea pientä keskittymistä vaativaa "vastaan", ei ole juurikaan kiinnostunut piirtämisestä tai palapeleistä tms.

Motorisesti sen sijaan on taitava, kiipeää yksin korkeisiinkin kiipeilytelineisiin (ja voi kyllä, olen sydän syrjälläni vieressä valmiina auttamaan mutku "anna mä ite!"), polkee itse polkupyörää (apupyörillä toki, oppi tämän 2-vuotissynttäreiden jälkeen), muutenkin tykkää paljon liikkua.

Minulla serkkupoika oppi aikoinaan hyvin nuorena numerot ja kirjaimet sekä lukemaan 2½-vuotiaana. Ja säikytteli taidollaan mummoja kaupassa! Veljeni oli vuoden vanhempi ja mikään ei olisi voinut kiinnostaa vähempää kuin numerot ja kirjaimet. Mutta autot hän tunnisti jo hyvin pienenä. Kun matkustimme linja-autolla, niin poika kuulutteli kovalla äänellä, minkä merkkinen auto kulloinkin oli tulossa vastaan. Kumpikaan nappula ei aikuisen osoittanut keskimääräistä korkeampaa älykkyyttä. Koulumenestyskään ei ollut kovin kummoista. Veljeni oikeastaan heräsi opiskeluun vasta amiksen viimeisenä vuonna ja sai kohtuullisen päättötodistuksen. Ja töitä löytyi aina.

Meidän poika osasi 2-vuotiaana nimetä kaikki automerkit. Luin joskus amerikkalaisesta parivuotiaasta pikkutytöstä, joka kuvista osasi nimetä kaikki Yhdysvaltain presidentit.

Olen kerho-ohjaaja ryhmässä, jossa on 2-3 -vuotiaita lapsia.  Osa tunnistaa jopa sanoja niiden "muodosta" esim. taululle laitettavat nimilaput ja osaavat nimetä valtaosan kirjaimia ja numerot. 

Osa ei tunne yhtään kirjainta tai numeroa. Tosi huimat erot siis. Yleensä nämä osaavat myös puhuvat keskimääräistä paremmin. 

Minäkin olen ajatellut, että mitäpä sen ihmeellisempää on tietää että A kuvassa on A kuin että kissa kuvassa on kissa. Ne oppii ihan siinä missä muutkin kuvat jos opetetaan. Meidänkin poika tunnisti kirjaimet, numerot ja automerkit sangen pienenä. Oppi sitten myös aikaisin lukemaan, koska oli kiinnostunut. Ihan normiälyinen jannu on, koulussa vähän keskitasoa parempi. 

Yksilökohtaista. Toiset oppii noin 2-vuotiaana, toiset n. 4-vuotiaana. Meidän lapsi yrittää jo tavata sanoja kirjoista, ikää 2 vuotta. Itse kiinnostuin lukemisesta vasta 6-vuotiaana...

Itse opin lukemaan 3-vuotiaana, mutta koulussa olin sellainen kasin oppilas.

Lasten kilpailut meneillään?

Itse olen yläkoulun ope ja sanoisin, että tärkeämpää ja elämää, muiden ja omaa, onnellistuttavampaa on olla kiva toisille. Ja hyväksyä se vääjäämätön erilaisuus joka tuo monimuotoisuutta.

Meidän 2 vuotias osaa johtaa pallon tilavuuden kaavan pyörähdyskappaleen määrätystä tilavuusintegraatiosta... no ei nyt sentäs, numeroita harjoitellaan ja osaa ainakin välillä nimetä 0-9 (ja kymppikin tulee lueteltuna mutta ei hahmota sitä numeroilla), sekä joitain kirjaimia. Kyllä hän varmaan kouluikään mennessä oppii kaikki numerot, olen aika luottavainen. Yleensähän lapset oppivat sitä parhaiten mihin on toistoa ja mikä kiinnostaa itseään, pääasia että heille antaa virikkeitä ja avittaa oppimisessa niin että mielenkiinto pysyy yllä.

Täysin normaalia.