Perunkirjoituksissa löytyi veli.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai perii isänsä ihan samalla tavalla kuin muutkin sisarukset.

Olen pahoillani isäsi kuoleman vuoksi, mutta jotain onnellistakin. Sinulle löytyi uusi sukulainen. Veljet on tosi kivoja näin siskon näkökulmasta.

Harva haluaa löytää yllätysveljiä tai -siskoja, jos heistä ei ole ennestään tiennyt mitään.

Fiksu vanhempi kertoo elossa ollessaan totuuden.

Vierailija kirjoitti:

Miten mies voi maksaa elatusmaksuja tunnustamatta isyyttä? Jotenkin epävirallisesti?

Itseasiassa aikaisemmin juuri oikeus saattoi määrätä maksamaan elareita, mutta se ei silti tarkoittanut isyyttä eli perintöä. Sittemmin asiat yhdistettiin. Nykyäänhän saa kuoleman jälkeen vaatia vielä isyydentutkimuksen, mutta laki muuttui vasta hiljakkoin.

Meillä on suvusta tästä karu esimerkki: Lapseton varakas mies, yksi lapsi nuoruudesta, josta maksoi elareita, muttei elänyt koskaan lapsen äidin kanssa. Kaikki vuodet, siis kaikki vuodet, mies puhui tuosta pojastaan ja näki säännöllisesti. Sanoi jopa, että "Mattihan mut sitten perii". No, mies kuoli 2006 ja poika tietysti meni perunkirjoitukseen oikeuden papereiden kanssa vuodelta 1946. Siellä sitten todettiin, että paperit ei kelpaa isyydentunnistukseksi vaan silloisen lain mukaan on ainoastaan elatusvelvolliseksi määrätty. Ja isyyttä ei voinut enää tutkia, kun isäkandidaatti oli kuollut. Todettiin vaan, että asia olisi pitänyt elinaikana hoitaa kuntoon... No, ei tullut isä tai poika edes ajatelleeksi, että asiassa olisi jotain epäselvää. Kuvioon tietysti liittyi kuolleen veljenlapset, jotka heittäytyi tyhmäksi ja väittivät, etteivät ole koskaan edes kuulleet tuosta pojasta. Se oli todella hämmentävää, kun kaikki siitä pojasta tiesivät ja monet juhlatkin olivat istuneet porukalla. Takana oli tietysti se, että halusivat ainoina perijöinä perinnön.

Poika jäi ilman perintöä ja veljenlapset saivat sen.

Kyllä elatusmaksuja voi maksaa, vaikkei olisikaan tunnustanut lasta virallisesti. Mutta jos lapsi on merkitty isänsä virkatodistukseen, niin silloin hänet on kyllä tunnustettu.

Tuolla oli yhdellä kirjoittajalla ihan omituinen käsitys siitä, mitä tämä avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi perii. Mistä tuo 10 % on tempaistu. Jos testamenttia ei ole, niin tunnustettu au-lapsi perii yhtä paljon kuin avioliitossa syntyneet lapset. Jos taas testamentti on ja siinä määrätään, että aviolapset perivät kaiken, niin tunnustetulla au-lapsella on oikeus lakiosaan, joka on puolet siitä määrästä, jonka hän ilman testamenttia perisi. Tunnustamaton lapsi ei peri mitään ellei sitten ole tehty testamenttia, jossa mainitaan hänet yhdeksi perinnönsaajaksi. Nro 20 (ap?) kirjoittaa, että perunkirjoituksessa esitettiin paperi, jossa isä ilmaisee tahtonaan, että tuo au-lapsi perii samoin kuin aviolapset. Oliko kyseessä testamentti vai lapsen myöhäinen tunnustaminen, se ei käy ilmi. Mutta vaikuttaisi näiden vähäisten tietojen perusteella siltä, että velipuoli perii samalla tavalla kuin isän aviolapset, siis ap ja hänen mahdolliset sisaruksensa. 

Paperissa luki Viimeinen tahtoni. Siinä oli lähinnä monia toiveita joidenkin asioiden suhteen ja lause Omaisuuteni on poismenoni jälkeen jaettava tasan ja Veljeni nimi otetaan huomioon jaossa kuin muut lapset. Kaikki ovat aina ns tienneet kenen poika hän on. Harmittaa vain että poika ei eläessään saanut isää pitää mutta kaipa muutama satatuhatta asiaa auttaa. Veli ei halua olla missään tekemisessä kanssamme. Perunkirjoituksiin lähetti jonkun asianajajan.

Ap, vastaatko näihin...

- virkatodistuksessa ei siis ollut veljesi nimeä?

- oliko testamentti pätevä, todistajat jne?

Ei. Virkatodistuksessa ei ollut nimeä ja viimeisessä tahdissa oli kaksi todistajaa ja se oli tehty yli 3v sitten kun isä oli terve ja sitä säilytettiin meidän lakimiehellä.

Meillä kävi noin 5v sitten. Tai siis kyllä me tiesimme veljestä, mutta emme olleet koskaan tavanneet. Veli sai lakiosan eli vähän yli 100 000 e.

Nyt kuulin, että veli on teettänyt DNA-testin ja isyystestin mukaan joku toinen mies onkin oikea isä. Veli pääsee taas perimään...

Vierailija kirjoitti:

Veli ei halua olla missään tekemisessä kanssamme. Perunkirjoituksiin lähetti jonkun asianajajan.

Vai että jonkun asianajajan. Itse olisit vastaavassa tilanteessa mennyt supliikkina kahville muina miehinä vai? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veli ei halua olla missään tekemisessä kanssamme. Perunkirjoituksiin lähetti jonkun asianajajan.

Vai että jonkun asianajajan. Itse olisit vastaavassa tilanteessa mennyt supliikkina kahville muina miehinä vai? 

Vaikka aavistimme että hän oli veljemme emme tätä perijäksi ajatelleet missään muotoa. Näemme työn puolesta häntä ja tuskin me siellä lakimiehen ja pankinjohtajan seurassa hänelle mitään asiatonta olisi sanottu.

Jos mulle ilmestyisi perunkirjoituksessa veli niin totta ihmeessä veli saisi tehdä perintönsä eteen sen, että olisi veli. Loukkaantuisin jostain asianajajasta ja ainakin siinä tapauksessa vaatisin DNA-testit tehtäväksi.