Tuntuu ihan turhalta olla sinkku.

Niinhän se tuntuu. En minäkään löydä ketään.

Se onnellisuus on vain kulissia. Nauttikaa sinkkuudestanne. 

Niinpä. Menee niin paljon potentiaalia hukkaan. Jossain on nyt joku, jonka kanssa voisi olla sängyssä herkuttelemassa ja katsomassa leffoja koko päivän. Raahautua käsi kädessä ulos kahville..

Mutta ei. Istutaan yksin tässä sitten.

Joku löytää, joku ei löydä. Se on vain elämää. Löydä sisäinen rauhasi.

Niinhän se osittain on kulissia. Nauttisin jos osaisin. Joskus osaan mutta nyt ei taas muutamaan päivään oo tuntunut miltään muulta kuin helvetin surkealta.

Vierailija kirjoitti:

Se onnellisuus on vain kulissia. Nauttikaa sinkkuudestanne. [/quote

Surkea neuvo, vaikka alku olikin totta.

No en mä nyt tiedä. Kaikenlaisia ongelmia näyttää parisuhteissakin olevan, kun olen sivustaseurannut kavereitteni suhteita... mustasukkaisuutta, pettämistä, riitelyä rahasta ja lapsista... mitä kaikkea? Joskus oon jopa tyytyväinen siihen, että oon sinkku. Selviän ainakin sydänsuruilta. ;)

Valtaosa yhteisten kavereiden kautta. Tuolloin ensitapaaminen on luonnollinen ja ihmisillä on jo lähtökohtaisesti positiviinen tai neutraali suhteutuminen toiseen ihmiseen. Netin kautta ja baareissa tavatessa monella on erittäin kriittinen lähtökohta tapaamiseen, eikä monille hyville ehdokkaille anneta edes mahdollisuutta. Itse ainakin vaadin usein hieman totuttelua naisen ulkonäköön. Suoriltaan ei välttämättä kiinnosta, mutta kun hieman jutellaan, niin tajuan, että nainenhan on kaunis ja seksikäs. Toki jotkut naiset iskevät välittömästi. Naisen lähestyminen on usein sellainen prosessi, että ei siihen ihan heppoisin perustein viitsi lähteä, joten pitää olla oikeasti kiinnostava nainen ja ajankohta lähestymiseen tulee olla optimaalinen. Näin ainakin minulla, joka olen ujo lähestymään tuntemattomia ihmisiä. Pitäisi varmaan hankkia joku kaikille lörpöttelevä kaveri, joka rikkoisi sen jään eri porukoiden kanssa, niin voisin sitten luontevasti itsekin liittyä keskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

No en mä nyt tiedä. Kaikenlaisia ongelmia näyttää parisuhteissakin olevan, kun olen sivustaseurannut kavereitteni suhteita... mustasukkaisuutta, pettämistä, riitelyä rahasta ja lapsista... mitä kaikkea? Joskus oon jopa tyytyväinen siihen, että oon sinkku. Selviän ainakin sydänsuruilta. ;)

Kysymys taitaa enemmänkin olla siinä, että ihmisten riitely johtuu nimenomaan heidän omista selvittämättömistä päänsisäisistä ongelmistaan.

Jos näet kymmenen onnellista perhettä, jossain on kaksikymmentä onnetonta perhettä. Puolet liitoista päättyy eroon ja osa ihmisistä kituuttaa syystä tai toisesta vuosikymmenet onnettomassa liitossa.

Ei ne parit joita näet ole tosiaan välttämättä onnellisia. Moni saattaa olla suhteessa jonkun ihan kivan kanssa vain koska parisuhteessa kuuluu olla. Ja jos vaikka joskus ihastuvat oikeasti johonkin, niin eivät voi tehdä asialle mitään, koska ei sitä nyt voi kumppaniaan pettää tai jättää. Sitten kärvistelevät.  Ajattele positiivisesti että sinkkuna sulla on ainakin lupa ihastua, nauttia siitä täysillä ja toimia sen mukaan (mikäli se toinenkin on sinkku)

Kiinnität huomiota vain pariskuntiin. Arvioit millainen nainen on saanut miehen. Kohtaat joka päivä monta sinkkumiestä, mutta kun heillä ei ole naisseuraa et huomaa heitä ollenkaan.