4½ vuotias ja uhma!

Välillä kyllä menee itsellä ahdistuksen puolelle, kun tyttö uhmaa.. Eli meillä ollut paljon muutoksia, kaksi muuttoa viimeisen 1½ vuoden aikana, vauvan syntymä jne. Tyttö on vilkas ja eläväinen, myöskin älykäs. Opettelee kovasti lukemaan, kirjoittaa tuttuja sanoja ja nimiä jne. Osittain uhmaa aiheuttaa turhautuminen kotona, kun minulla ei aina riitä aikaa ja huomiota kolmelle pienelle ja olen välillä ollut itsekkin väsynyt.



Mutta, uhmaa tulee sillointällöin, nyt pari krt toisten ihmisten läsnäollessa. Tänään esim. ulkona sattui semmoinen, että olin hakemassa vähän kauempaa lasten liukureita. Tyttö oli kiikkumassa ja heitin hänelle oman liukurin. Se jäi siihen muutaman metrin päähän ja tyttö alkoi huutamaan, että " tuo se tänne, anna liukuri jne." No, minä siihen, että hae itse se siitä, äiti toi jo sen lähemmäs jne. Enkä suostunut hakemaan. Tyttö huusi ja uhmasi minua lyömisellä, jos en hae liukuria. En tietenkään hakenut, vaan menin tytön luokse rauhoittelemaan häntä ja sanoin, että haetaan yhdessä yms. Sitten tyttö halusi syliin ja juttelimme, haimme liukurin yhdessä ja laikki jatkui normaalisti.



Itsellä tulee syyllisyys, olenko toiminut tytön kanssa jotenkin väärin, onko tytöllä turvaton olo, kun meillä muutenkin stressaava elämäntilanne ja meilolä vanhemmilla tulee riideltyä.



Miten teillä muilla menee tämän ikäisten kanssa? Miten olisitte itse toimineet tuossa tilanteessa? Olisin erittäin kiitollinen kommenteista!