Lue keskustelun säännöt.
Paska suku
Minä
08.10.2016 |
En ole enään sukuni kanssa tekemissä. Syynä Lestadiolaisuus tausta. Lapsuuden asuin pohjanmaalla jossa Lestadiolaisuus kukoistaa. Kulissit olivat tärkeät. Joka sunnuntai käytiin seuroissa. Automatkat sai kuulla kun isä kiroili. Seuroihin mentiin aina pyytämään synnit anteeksi. Isällä alkoholi-ongelma. Oli oikeastaan aina kännissä, vaikka töissä kykeni käymään. Lapsia meitä viisi. Väkivaltaa riitti. Milloin lensi mikäkin tavara päin näköä, ja milloin tuli nyrkistä tai laudan kappaleesta/seksuaalinen häirintä. Äiti käänsi selkänsä aina, ja katosi "riitojen aikana" yläkertaan. Äiti kuulemma muista että ongelmia olisi ollut. Perusteluna ettei sairaalaan ketään koskaan joutunut, vain läheltä piti tilanteita. Koen lapsuuteni traumaattisena ja kaksinaismoralistisena. Kotona väkivaltaa ja myrkyllinen ilmapiiri, ja viikon kruunaa seurat. Jumala on kuulemma antanut taakan kannettavaksi, väkivaltaisen alkoholistin! Eikö usko ja rukoukset pidä unohtaa. Maalaisjärki käyttöön. Lapsia pitää suojella ja vaalia. Ei rukoukset auta jos tilanne kaaottisena jatkuu koko lapsuuden. En ole tekemisissä enää sukuni kanssa. Eikä oma mielenterveys ole tärkeämpi kuin sukusuhteet? Muistan aina että äidin piti silittää kaikki vaatteet ja pestä usein, pelkäsi että lapsensuojelu viranomaiset tulevat jos lapsilla likaiset vaatteet päiväkodissa/koulussa. Sitä se ei pelännyt mitä helvetillinen kotielämä tekee ihmisen psyykkeelle. Kulissit. Itseä oksettaa koko uskovaisten touhu! Olen nykyään ateisti, en usko muuhun kuin ihmisyyteen. Ihmisen teot määrittävät kuinka hyvä ihminen on.
Kommentit (10)
Mun tunnen useamman ex-lestan ja ne on kyllä kaikki todella traumatisoituneita. Ne jutut mitä he ovat kertoneet perhehelveteistään särkevät sydämen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lestadiolaiset suvuissa koko yhteisö pitää ongelma perheen salaisuutta. Riittää kun kaiken kuittaa anteeksi pyynnöllä. Ei väliä mitä tai minkä rikoksen on tehnyt.
Lestadiolaiset ovat kaikki kieroa sakkia!
Itselleni ehkä ei jäisi tuosta käteen uskoa juuri ihmisyyteen!
Mulla on paska suku ihan ilman mitään uskontoja. Onneksi kuitenkin hyvä perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli lestadiolaisessa lapsuudenperheessä "vain" hengellistä ja henkistä väkivaltaa. Olin pitkään aivan romuna, mutta nyt koen toipuneeni, kun en ole ollut enää n. 15 vuoteen enää lestadiolaissukuni kanssa tekemisissä.
Olen luonteeltani tulevaisuuteen suuntautuva, siksi varmaankin olen alkanut unohtaa lestadiolaisuuden aiheuttamat lapsuuteni traumat ja seuroihin pakottamisen. Onneksi näin!
Olisiko kuitenkin syy sinun omassa jumalattomassa elämässäsi? Ei pidä haukkua perhettään tuolla tavoin siksi, että on itse langennut syntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli lestadiolaisessa lapsuudenperheessä "vain" hengellistä ja henkistä väkivaltaa. Olin pitkään aivan romuna, mutta nyt koen toipuneeni, kun en ole ollut enää n. 15 vuoteen enää lestadiolaissukuni kanssa tekemisissä.
Olen luonteeltani tulevaisuuteen suuntautuva, siksi varmaankin olen alkanut unohtaa lestadiolaisuuden aiheuttamat lapsuuteni traumat ja seuroihin pakottamisen. Onneksi näin!
Miten sait välit katkaistua? Hiipuivatko ne vaan ajan myötä? Miten kerroit läheiselle ettet ole enään tekemisissä? Itsellä tulee todella kiusallisia hetkiä kun ihmiset kysyy lapsuuden perheestä? Ei haluaisi kertoa koko karmeutta. Mutta ihmiselle ei riitä, "ei olla vaan väleissä"..
Liittyykö uskonto lopulta teidän perheen dynamiikkaan. Ajattelin vain, että muissakin perheissä esiintyy väkivaltaa ja alkoholismia kuin uskovaisissa.