Oletko tällä hetkellä onnellinen?
Kuvaile millaisesta tulet onnelliseksi? Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Kommentit (19)
No sanotaanko että toiveikas, pitkästä aikaa. Asensin eilen Tinderin ja aion ruveta selaamaan. Jospa mullekin kohta tulis vipinää kun mies ei enää anna.
Enemmänkin kaihoisa. Ehkä hieman surullisen onnellinen.
Olen. Siihen mitä elämässäni on tällä hetkellä.. Ihania ihmisiä ja mielekästä tekemistä. Olen sinkku opiskelija, joten paremminkin vois asiat olla, mut niin myös huonommin. Nautin pienistä asioista, kuten nyt siitä että olen saanut sisustettua kotini kivaksi ja täällä on siistiä. Menen kohta kauppaan ja ostan jotain herkkuja ja sytytän kynttilöitä ja vietän leppoisaa iltaa katsellen telkkaria. Aamulla herään aikaisin ja menen varmaan ulkoilemaan.
En ole. Elämässäni mikään ei ole niin kuin haluaisin olevan. Olen myös keskivaikeasti masentunut mikä estää onnellisuuden tunteen täysin. En nauti/osaa olla onnellinen edes pienistä asioista.
En ole onnellinen. Kaikki on muuten periaatteessa ihan ok, mutta äskettäin menetin jotain sellaista, mitä en ikinä olisi kuvitellut elämään löytäväni. Miehestä tai parisuhteesta ei ole kysymys. En varmaksi edes tiedä, miksi ystäväni menetin, mutta tämä on kauheaa.
Olen onnellinen, mutta taidan olla perus-onnellinen ja rento tapaus kaikin puolin. Minusta elama on vaan kivaa ja ihanaa. Ei se aina ole ollut helppoa, kun on vanhemmat kuolleet ja olen eronnut, mutta minulla on ihanat lapset, kiva duuni, ystavia joidan kanssa ollaan vakavia joskus ja joskus taas hipataan ihan hulluna, paljon kirjoja (!!), kivoja matkoja... En odota enaa uutta parisuhdetta, ei minulla kai miehelle olisi enaa mitaan annettavaa, kun olen niin tyytyvainen omaan olooni.
Olen onnellinen, pienet hetket tuovat ison osan ja se luo pohjan onnellisuudelle, kun kaikki on hyvin. Tähän kuuluu perhe/muut läheiset, terveys, talous ja ylipäätään kaikki mitä nyt voisi huonoimmillaan varjostaa pahasti onnellisuutta.
En ole onnellinen. Tullakseni onnelliseksi minun pitäisi saada tuntea kuuluvani johonkin hyvän asia puolesta toimivaan ryhmään sen hyödyllisenä ja arvostettuna jäsenenä. Asiaa ei pahenna, jos voisin lisäksi rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Pin kirjoitti:
Olen onnellinen, pienet hetket tuovat ison osan ja se luo pohjan onnellisuudelle, kun kaikki on hyvin. Tähän kuuluu perhe/muut läheiset, terveys, talous ja ylipäätään kaikki mitä nyt voisi huonoimmillaan varjostaa pahasti onnellisuutta.
Miten sun kaikista kommenteista haisee kuitenkin sellanen takakireys? Olet myös aika arvostelunhaluinen, jopa halveksuva.
Epikurosta mukaillen suurin onni on kärsimyksen puute, joten kyllä olen.
En ole onnellinen. Viimeinen vuosi on ollut elämäni pahin, ja ajoittain epäilen tulenko koskaan selviämään tästä ylipäätään hengissä.
Mutta, on elämässä ilonaiheitakin ja näkymää tulevaisuuteen.
En ole.
Tarkistetuista veroista huolimatta tuli 4000€ mätkyjä ja nyt miehen hammaslääkäri sanoi että joudutaan tekemään hänelle pari siltaa ja pinnoituksia. Hinta-arvio 20 000€. Mistäs senkin tempaisee, säästössä oli vain 7000€ ja sekin ajateltu ihan muuhun tarkoitukseen? Talo pitänee laittaa myyntiin kun ei viitsi velkaakaan tehdä.
Kun olisi edes läheisyyttä tarpeeksi mutta ei edes sitä.
Toivoisin että tässä iässä voisi jo alkaa helpottamaan tämä elämä....
Olen iloinen ;) Ai miksikö? No siksi että olen.
En ole kovin onnellinen. Kaikki muut asiat elämässä ovat suht kohdallaan mutta olen työtön ja tulevaisuus pelottaa kovasti ja se saanko edes enää töitä. Jos saan työpaikan, olen onnellinen.
Olen muuten onnellinen, mutta menetin taannoin tärkeän henkilön elämästäni. Mieleni on hyvä kun olemme kumminkin puheväleissä. En ole herkästi syttyvää tyyppiä niin tässä vierähtää taas hetki sinkkuna. Ihan hyvähän toi ettei tarvi mitään laastaria. Tosin tiedän heti kun se oikea osuu kohdalle ja sit sydämeni on myyty.
Töissä ollut pitkästä aikaa kivaa ja luvassa uusia haasteita.
Pari matkaa suunniteltu lähitulevaisuuteen kun passin uusin taas :) Ja aikuisilla lapsillani menee mukavasti, se on tärkeetä.
Noh, enemmän olen onnellinen kuin onneton.
En ole. Yleensä olen pärjännyt ajattelemalla että voisi mennä huonomminkin. Mutta toisaalta, tämä on juuri MINUN ainoa elämäni ja ei, en ole onnellinen. Se on hyvin pienestä kiinni, mutta kuitenkin ollaan sen rajan toisella puolella sen verran etten rehellisesti voi sanoa olevani onnellinen.
En ole. Elämässä liikaa surua, murhetta ja kuoleman odotusta. Tuntuu etten selviä tästä täysjärkisenä, jos edes hengissä. Ahdistaa aamusta iltaan ja kroppa sen myötä ihan jumissa. Jumi taas aiheuttaa oireita jotka ahdistaa.
Up