Kun opetat lapselle jonkun asian tekemistä

Totta hitosta kehoitan lasta käyttämään omaa mielikuvistustaan.

Riippuu asiasta, mutta harvassa asiassa on vain yksi ainoa oikea tapa. 

En opeta lastani tekemään mitään. Minun tapani tehdä asia on paras ja ainoa, jos ei sitä esimerkkiäni seuraamalla tajua, niin se on voi voi. Näin minun äitini vaati minua ajattelemaan ja sen uskomaan ja sen myöskin uskoin.

En tietenkään opeta yhtä ainoaa tapaa. Sillähän kasvatetaan putkiaivoisia ja suvaitsemattomia yksilöitä. Miksi ihmeessä haluaisin lapsestani sellaisen?

Riippuu asiasta.

Opetin lasta pesemään vessaa ja hyvin meni. Muutaman viikon kuluttua alkoi olla selkeitä lintsaamisen merkkejä ja mm. peili oli pesty samalla wettexillä kuin pyttykin.... Kyllä tuli kurinpalautus ja paluu talouspaperiin ja Windus-suihkeeseen.

Siis tietennkin minä opetan lapselleni parhaan mahdollisen tuntemani tavan tehdä asioita. Itä järkeä olisi opettaa huonona pitämänsä tapa? Puhun myös siitä, mitä hyviä puolia tässä tavassa on. Tämä ei tarkoita, että se olisi ainoa oikea tapa tai että sitä ei voisi yrittää parantaa, mutta on se silti paras tähän mennessä vastaan tullut tapa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu asiasta, mutta harvassa asiassa on vain yksi ainoa oikea tapa. 

Niin, todellakin riippuu asiasta. Usein sanon, että "mä yleensä teen näin". Joissakun jutuissa sanon useampiakin vaihtoehtoja. Joskus vaihtoehtoja ei oikeastaan ole (pyykkikoneen hana käännetään auki näin).