Lue keskustelun säännöt.
Jos eroaisit nyt, saisitko pian uuden miehen?
05.10.2016 |
Nyt puhutaan paljon naisten laadusta ja odotuksista ja markkina-arvosta.
Miten on, jos eroaisit nyt miehestäsi, saisitko pian uuden eli olisiko sinulla kysyntää? Miksi, miksi ei?
Kommentit (37)
Saisin. syyt:
- olen mukautuvainen
- pystyn näkemään hyvää ihmisessä kuin ihmisessä
- uskon malttiin: esim. huono seksi ensimmäiset pari kk ei tarkoita että seksi on huonoa 2v päästä
- olen optimisti
- tykkään ilahduttaa muita
- olen sosiaalinen
- pystyn asettumaan toisen ihmisen asemaan
- olen ulkonäön suhteen joustava, kunhan on hygienia kunnossa.
ja ei ole vaikeuksia ikinä ollut pariutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi lasta, ikää 33v, kroppa ja ulkonäkö kuosissaan, vakityö, hyvä palkka, luonnekin kohdillaan.
Saisin varmaankin miehen niin pian kuin haluaisin, mutta mikäli ero tulisi tai leskeksi jäisin, niin en vain oikeasti jaksaisi alkaa miehiä miettimään.
Olen seurustellut nykyiseni kanssa 19-vuotiaasta eteenpäin, joten ei haluttaisi uutta putkeen; voisi olla kiva yksikseen vaihteeksi :)
Markkina-arvoani katson omalta osaltani nostavan sen, että lapsilukuni on totaalisen täysi.
Saisin kyllä jos haluaisin.
Olen pullea ja naamaltani ihan keskiverto. Olemusta voisi kuvailla vaikka termillä tätimäinen.
Omalla kohdalla olen huomannut että kyse on lähinnä luonteesta. Olen iloinen ja positiivinen luonne. Se auttaa tässäkin asiassa. Tosin nämä tarjokkaat on etupäässä vanhempia miehiä joihin olen tutustunut jo aiemmin.
Olen 8 kk raskaana, joten todennäköisesti muutamaan seuraavaan vuoteen en olisi kovin haluttua laatua sinkkumarkkinoilla. Olen kyllä nätti ja uskon että kroppakin palautuu muutamassa kuukaudessa ( olen hoikka ja aloitan salilla käymisen1 kk synnytyksen jälkeen), mutta silti vauva-arki ei varmaan monen miehen mielestä oli kovin houkuttelevaa. Ja muutenkin... harva haluaa juuri eronneen kumppanin.. On helpompaa jos molemmmat ovat olleet jo hetken sinkkuina, niin vanhat suhteet on jo käsitelty alta pois.
Nojaa. Ei ehkä kovin montaa ottajaa olisi, kun olen näin viimeisilläni raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että saisin. Olen aika varautunut ja minun on vaikea päästää ihmisiä lähelleni. Kestäisi kauan, että löytäisin sellaisen ihmisen, joka tuntuisi tutulta ja läheiseltä heti. Seksiä kyllä saisin, mutta se on asia erikseen. Pystyn hetken aikaa kyllä esittämään helposti lähestyttävää ja välitöntä ihmistä. Alkuun varmaan nauttisinkin paljon juuri yhden illan jutuista, kun ei tarvitsisi aamun jälkeen enää tavata ja tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin, koska minulle ei kelpaa kuka tahansa. Tyytyisin vain sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa osuisi kemiat yksiin. Enkä usko, että sellaisia on kovin montaa.
Tämä. Minun piti elää 28-vuotiaaksi ilman parisuhdetta ennen kuin löysin mieheni, joka on minulle "se oikea". Jos jostain syystä menettäisin hänet, olisi rima todella korkea löytää yhtä hyvä kumppani tilalle. Mieluummin jäisin todennäköisesti omasta tahdostani yksin kuten nuoruudessanikin.
En ymmärrä ihmisiä, joilla täytyy olla aina "joku", vaikka kumppani ei edes olisikaan itselle sopiva ja parisuhde vain välttävä. Aina on parempi olla yksin kuin kärvistellä elämäänsä seurassa, joka ei ole samalla aaltopituudella kuin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta meni edellisen eron jälkeen kolme tai neljä vuotta, ennen kuin löysin kumppanin.
Nyt kyllä kumppanin löytäminen olisi haastavaa, jos tulisi ero. Ei luonteeni vuoksi, olen myönteinen, fiksu, hauska, hyvää seuraa. Ei siis sellainen, jolla on jono oven takana, vaan että jotkut kyllä minustakin noiden asioiden vuoksi kiinnostuvat. Mutta sitten tulee miinukset, vartalossa löysää tällä hetkellä (ei ole isoin miinus), pahoja iho-ongelmia ja sukupuolitauti. Aika pienestä joukosta siis pääsen sitten loppupeleissä valitsemaan.
Lisätään vielä, että minulla on lääkitys sukupuolitautiin. Jotkut pitävät silti ajatusta siitä inhottavana tai riskiä hyvin suurena.
lulu1 kirjoitti:
Olen 8 kk raskaana, joten todennäköisesti muutamaan seuraavaan vuoteen en olisi kovin haluttua laatua sinkkumarkkinoilla. Olen kyllä nätti ja uskon että kroppakin palautuu muutamassa kuukaudessa ( olen hoikka ja aloitan salilla käymisen1 kk synnytyksen jälkeen), mutta silti vauva-arki ei varmaan monen miehen mielestä oli kovin houkuttelevaa. Ja muutenkin... harva haluaa juuri eronneen kumppanin.. On helpompaa jos molemmmat ovat olleet jo hetken sinkkuina, niin vanhat suhteet on jo käsitelty alta pois.
Ohis, mutta aloita treenit raskauden jälkeen rauhallisesti ja hallitusti, pyydä vaikka ohjeet neuvolan fysioterapeutilta. Vatsalihaksia ei ainakaan kannata ruveta heti täysillä repimään. Ehdit kyllä palautua, vaikka et olisikaan raskautta edeltäneissä mitoissa asap. Tsemppiä synnytykseen ym :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saisin. syyt:
- olen mukautuvainen
- pystyn näkemään hyvää ihmisessä kuin ihmisessä
- uskon malttiin: esim. huono seksi ensimmäiset pari kk ei tarkoita että seksi on huonoa 2v päästä
- olen optimisti
- tykkään ilahduttaa muita
- olen sosiaalinen
- pystyn asettumaan toisen ihmisen asemaan
- olen ulkonäön suhteen joustava, kunhan on hygienia kunnossa.
ja ei ole vaikeuksia ikinä ollut pariutua.
Sä otat kenet vaan ja uskottelet ittelles että hyvä tästä tulee, kunhan ei yksin tarvi olla.
Voisi olla vaikeaa. Olisin raskaana oleva yksinhuoltaja alle kolmekymppisenä, ja ex-ukkokin olisi ulkomaalainen. Aika monelle miehelle suuri nounou.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti saisin jonkun jossain vaiheessa. Olen 31 vuotias joten suurin piirtein minun ikäsiä miehiä on enemmän, kuin naisia niin ehkä joku minullekkin löytyisi. Se tuskin tapahtuu nopeasti eron jälkeen, sillä en ole mitenkään nopea löytämään uutta kumppani.
Viimeksi kun olin sinkku oli vähän ihme, että onnistui löytämään jonkun. En oikein käy missään mistä voisi tavata jonkun ja en useasti suostu edes puhumaan tuntemattomille.
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla vaikeaa. Olisin raskaana oleva yksinhuoltaja alle kolmekymppisenä, ja ex-ukkokin olisi ulkomaalainen. Aika monelle miehelle suuri nounou.
Kohtahan se sulle selviää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisin varmaan helposti uuden miehen, mutta asumaan en enää ikinä menisi saman katon alle. Parisuhde hehkuu mielestäni parhaiten kun ei tarvi väsyneenä jakaa arkea ja keskustella kotitöistä, lehtien haravoinnista jne. Noukkisin mielelläni vain rusinat pullasta, illallisia ja viikonloppu-iltoja, jolloin olet parhaimmillasi, ulkoisesti ja henkisesti.
Varmasti, mutta miehen laadusta en mene sanomaan...
Tai sitten käy niin, että kun en enää seurustele niin haluttavuus haihtuu... Mutta tällä hetkellä, kun olen parisuhteessa niin vieraita miehiä on riesaksi asti.
Ei sellaista naista joka ei miestä saisi.
Totta, täytyy kertoa. Varsinkin noissa Hesarin keskusteluissa on tullut esiin aivan pelottavia miehiä. Siellä on pilvin pimein ukkoja, joiden mielestä heillä on jokin lakisääteinen oikeus vaimon tai tyttöystävän ruumiseen ja naisen mielipiteistä viis. Uskomatonta että tuollaiset on jonkun kanssa parisuhteessa ylipäätään. Tuo vaikuttaa olevan niin yleistä, että en todellakaan varmaan edes uskaltaisi enää mihinkään suhteeseen uuden miehen kanssa. Varmaan noita päävikaisia on vielä suhteellisen suuri osuus niistä joita on aikuisena sinkkuna.