Lue keskustelun säännöt.
Mikä ahtaasti asumisessa on niin kamalaa?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Se ahtaus. Lisäksi tykkään kyllä viettää aikaa kotona. Ei me ainakaan olla kaikkia viikonloppuja menossa, vaan vähintään toinen päivä ollaan ihan vain kotona. Lisäksi musta on kiva, että lapsella on ihan oma huone, jossa leikkiä eikä ne lelut pyöri mun jaloissa.
Ei olla mekään aina menossa. Silti pärjätään perheen kanssa kaksiossa.
Suomessa on joku kätketty agenda ahtaa immeiset mahd. pieniin asuntoihin. Ei kai siinä mitään varsinaisesti kamalaa ole, mutta miksi pitäisi ehdoin tahdoin asua ahtaasti? Kyllä meillä täällä Suomessa tilaa on, joku Tokio on asia erikseen.
Riippuu tilanteesta. Me asuttiin vuosia kaksiossa perheen kanssa, mutta kun itse harrastan kotona, niin tilanpuute alkoi riepomaan oikein urakalla, kun ahtaus rajoitti niin paljon.
Muutoin viihdyttiin ihan hyvin, kun pohja oli hyvä. Lapsella oli oma huone ja vaikka nukuttiin olkkarissa, ei se meitä haitannut. Suht sama vuorokausirytmi, tilanjako paneeliverhoilla toimi myös valon blokkaajana vähän, jos toinen halusiki mennä aikaisemmin nukkumaan tai nukkua pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on joku kätketty agenda ahtaa immeiset mahd. pieniin asuntoihin. Ei kai siinä mitään varsinaisesti kamalaa ole, mutta miksi pitäisi ehdoin tahdoin asua ahtaasti? Kyllä meillä täällä Suomessa tilaa on, joku Tokio on asia erikseen.
Öhhhh, et oot tainnut paljoa matkustella? Tämähän on nimen omaan suomalainen villitys, että sinkullakin pitää olla vähintään kaksio.
Eli sinä viiletät seitsemänä päivänä viikossa suunnilleen kello 8-22 muualla kuin kotona, käyt siellä vain nukkumassa? Kukin tavallaan näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on joku kätketty agenda ahtaa immeiset mahd. pieniin asuntoihin. Ei kai siinä mitään varsinaisesti kamalaa ole, mutta miksi pitäisi ehdoin tahdoin asua ahtaasti? Kyllä meillä täällä Suomessa tilaa on, joku Tokio on asia erikseen.
Öhhhh, et oot tainnut paljoa matkustella? Tämähän on nimen omaan suomalainen villitys, että sinkullakin pitää olla vähintään kaksio.
Öhhhh, nimenomaan suomalainen villitys on että rakennetaan kalliilla 15 neliön miniyksiö, tehoneliöt tai millä nimellä sitä koirankoppia/homekorsua halutaankin nimittää, ja oletetaan että sinne pitää ryömiä iltaisin raskaan työpäivän jälkeen häpeämään omaa sinkkuuttaan. WTF? Jenkeissä on ymmärretty, poislukien joku NY tai AZ, että ihmisen täytyy saada asua mukavasti, siksi siellä sinkuillakin on keskimäärin 80 neliötä. Japani nyt taas on muutenkin pervo paikka joten siellä sen ahtautumisen ymmärtää.
Jos elämää on muuallakin kuin neljän seinän sisällä (tai vaihtoehtoisesti pyörittää sosiaalista elämäänsä netissä) eikä keräile järjettömiä määriä tavaraa tai vaatteita, niin pienemmässäkin asunnossa pärjää ja viihtyy vallan mainiosti. Ihmisillä on elämässään eri prioriteetteja.
Eikä Suomessa ole pieniä asuntoja nähtykään - tuossa puolalaisen designerin suunnittelema 13 neliön koti, jossa hän itse asui vuosia (vaikka ilmeisesti varaa olisi ollut isompaankin) :
http://www.contemporist.com/2015/07/17/szymon-hanczar-designed-a-tiny-a…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mekin asuimme ennen kaksiossa, 4-henkinen perhe, lapset olivat 3v ja 8v tyttö ja poika. Lapsilla yhteinen huone ja me aikuiset olohuoneessa.
Meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus, sossut kävivät kotikäynnillä, itse ilmoitus todettiin aiheettomaksi, mutta sossut puuttuivat asumisjärjestelyyn. Oli liian ahdasta ja lapset eivät voisi kauaa asua samassa huoneessa ikänsä ja sukupuolensa puolesta.
Käskivät laittamaan välittömästi asuntohakemuksen isompaan asuntoon, vähintään kolmioon. Ja sossun puoltaessa hakemusta, saatiinkin kuukauden sisällä samalta alueelta kolmio. Lapsille omat huoneet ja me vanhemmat edelleen olkkarissa. Sossu maksoi kaikki muutosta syntyneet kustannukset. Ja saatiinpa vielä asumistukeakin uuteen asuntoon, vanhaan ei saatu. Silloin oli vielä neliöilläkin merkitystä ja vanhassa kämpässä oli niin vähän neliöitä että asumistuki oli 0e (en enää tarkkaan muista miten tuki silloin laskettiin).
Mutta siis sossu voi puuttua liian ahtaasti asumiseen.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Se ahtaus. Lisäksi tykkään kyllä viettää aikaa kotona. Ei me ainakaan olla kaikkia viikonloppuja menossa, vaan vähintään toinen päivä ollaan ihan vain kotona. Lisäksi musta on kiva, että lapsella on ihan oma huone, jossa leikkiä eikä ne lelut pyöri mun jaloissa.
Ei olla mekään aina menossa. Silti pärjätään perheen kanssa kaksiossa.
No, mä en halua vaan "pärjätä". Haluan, että mulla on hyvä olla kotona. Pidän väljyydestä. Meillä on nyt 80neliön kolmio kahdessa kerroksessa kolmelle ihmiselle. Se on ihan ok, mutta vierashuone olisi kiva. Asutaan kaukana muusta suvusta ja meillä käy usein yövieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
yöthän asunnossa vain nukutaan.
Ensinnäkin en ole kosissani vain öitä, vaan kaiken liikenevän ajan. Toseksi olen erakkoluonne. Meillä on 7-henkinen perhe, mutta haluan olla yli 50% ajastani yksin, näkemättä ja kuulematta muita. Tarvitsen siis ison ja hyvin äänieristetyn talon.
Paljonkohan muuten on vaikuttanut nykylasten ja -nuorten henkiseen pahoinvointiin lisääntynyt asuntojen koko? Ennen eleltiin ja touhuiltiin yhdessä samassa tuvassa ja nykyään jokainen linnoittautuu omaan huoneeseensa. Olkkarissa ei saa leikkiä, vaan leikit on leikittävä yksin leikkihuoneessa. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mekin asuimme ennen kaksiossa, 4-henkinen perhe, lapset olivat 3v ja 8v tyttö ja poika. Lapsilla yhteinen huone ja me aikuiset olohuoneessa.
Meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus, sossut kävivät kotikäynnillä, itse ilmoitus todettiin aiheettomaksi, mutta sossut puuttuivat asumisjärjestelyyn. Oli liian ahdasta ja lapset eivät voisi kauaa asua samassa huoneessa ikänsä ja sukupuolensa puolesta.
Käskivät laittamaan välittömästi asuntohakemuksen isompaan asuntoon, vähintään kolmioon. Ja sossun puoltaessa hakemusta, saatiinkin kuukauden sisällä samalta alueelta kolmio. Lapsille omat huoneet ja me vanhemmat edelleen olkkarissa. Sossu maksoi kaikki muutosta syntyneet kustannukset. Ja saatiinpa vielä asumistukeakin uuteen asuntoon, vanhaan e6i saatu. Silloin oli vielä neliöilläkin merkitystä ja vanhassa kämpässä oli niin vähän neliöitä että asumistuki oli 0e (en enää tarkkaan muista miten tuki silloin laskettiin).
Mutta siis sossu voi puuttua liian ahtaasti asumiseen.
En usko. Me asutaan todella vaatimattomassa pienessä asunnossa eikä kukaan ole puuttunut millää lailla.
Se ahtaus. Lisäksi tykkään kyllä viettää aikaa kotona. Ei me ainakaan olla kaikkia viikonloppuja menossa, vaan vähintään toinen päivä ollaan ihan vain kotona. Lisäksi musta on kiva, että lapsella on ihan oma huone, jossa leikkiä eikä ne lelut pyöri mun jaloissa.