Sinä, jolla on tatuointi/tatuointeja. Oletko joskus peitellyt pukeutumisella niiden näkyvyyttä?
Kommentit (12)
En ole piilotellut. Eivät ne kylläkään näy kuin silloin kun tahdon.
En ole peitellyt, suunnitelin sen aikoinaan miin että jäävät perus t-paidassa piiloon.
Minulla on lantion alta alkava joka kohoa kiertäen kylkeä olkapäälle.
Ovat vaatteiden alla yleensäkin, paitsi joissain kesähepeneissä näkyvät.
Työpaikkani on aika konservatiivinen joten pidän töissä pitkähihaista paitaa kesät talvet. Molemmat käsivarret tatuoitu.
En, olen ennemminkin hankkinut vaatteita, joissa ne tarkotuksella näkyvät.
Piilossa ovat, ellen toisin halua. Jaloissa ovat, joten eivät näy. Toisin jos hameen laittaa päälle, mutta tykkään kuitenkin maxi mekoista eniten. 😊
Mulla on vain yksi pikkuinen tatuointi ja se on sellaisessa paikassa, että on oikeastaan aina piilossa, paitsi silloin, kun olen alasti. Uimarannalla se taitaa kurkistaa pikkuisen bikineiden alta.
Vierailija kirjoitti:
En ole peitellyt, suunnitelin sen aikoinaan miin että jäävät perus t-paidassa piiloon.
Minulla on lantion alta alkava joka kohoa kiertäen kylkeä olkapäälle.
Eikö tuo ole piilottelua tai peittelyä?
Olen esimerkiksi työhaastattelussa, koska koskaan ei voi tietää, miten vanhanaikaisesti haastattelija ajattelee. Tatuointien näkyvyydestä voi kysyä myöhemmin, jos työpaikan saa, mutta en halua niiden olevan esteenä työnsaannille. Tatuointini saa tarvittaessa piilotettua vaatteilla.
No kuule en ole, enkä peitä. Se ei minua liikuta mitä kukin ajattelee.
Omat tatuointini ovat suuren osan ajasta piilossa. Jalkapöydät ovat piilossa kesää lukuun ottamatta ja koko yläselkäni täyttävä kuva myös. Selän kuva saattaa vilkkua töissä niskasta, jos on avarampi pääntie ja tukka kiinni. Työpaikkani on valtionhallinnossa, joten asialliset vaatteet on oltava, vaikka kesäisin avokkaissa jalkapöytien kuvat näkyvätkin. En ole koskaan hankkinut kuvia esitelläkseni niitä muille; ne ovat osa minua ja niillä on merkitys. Yläselän peittävät liljat ja kirsikankukat kuvastavat jokainen perheenjäsentä. Vanhemmilleni ja sisaruksilleni on oma kukkansa. Ja jalkapöytäni kertovat juuristani, joissa on paikkansa myös kahdelle lapselleni. En siis erityisesti peittele, vaikka en kyllä esittelekään kuviani. Ja uusien kuvien kohdalla mietin toki, että yleisilme pysyy siistinä, olipa sitten työpäivä tai 80-vuotis synttärit. Koko ajan näkyvälle paikalle (ranne, kaula, kämmenet jne) en koskaan varmasti kuvaa ottaisi; siinä ei ole mitään vikaa jos joku niin tekee, mutta ei vain ole minun juttuni.
En ole joutunut sellaiseen tilanteeseen, jos nyt ei lasketa vaikka kirkossa käyntiä, jolloin etikettiin kuuluu muutenkin peittää olkapäät, joissa minulla on tatuointeja. Töissäkään en ole niin vähissä vaatteissa. En kyllä oikein peittämällä peittäisi kirkkoonkaan jos olisi näkyvämmällä paikalla, paitsi hautajaisiin jos kyseessä on vanhemman sukulaisen hautajaiset tai vanhempaa väkeä on paikalla. Jos omanikäinen tatuoitu kaveri kuolisi, niin tuntuisi aika hassulta peitellä niihin hautajaisiin.