Putoaminen kilpatason joukkueesta harrasteryhmään. Miten käsitellä sitä oikein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selitettykin, mutta vanhempien mielestä valmennus on väärässä. Ja tokihan siinä hiertää se että toimihenkilöiden lapsista kukaan ei pudonnut. Joidenkin mielestä sekin oli väärin, vaikka jokaisen toimihenkilön pojan mukana ololle on kiistattomat perustelut. Joku esimerkiksi ei ole kovin vahva ja nopea, mutta tekninen taitavuus ja peliäly on joukkueen parhaita.

ap

Onko muuten koskaan missään ikinä toimihenkilön lapsi pudonnut kilpajoukkuuesta? x) (Ja ei,  just heidän lapsensa eivät aina sattumalta ole just niitä ehdottomasti lahjakkaimpia. )

Ei mutta ovat ahkerimpia harjoittelijoita, aina paikalla. Usein miten myös motivoituneimpia. Nimim: ei toimihenkilö. Ja itseasiassa tiedän tilanteita, joissa toimihenkilön lapsi on lopettanut koko helkkarin lajin, ei ole kivaa olla oman isän treenattavana...

Voin kuvitella että ei aina ole kovin kivaa olla oman vanhemman treenattavana joukkueessa.. Aika usein  toimihenkilöiden lapsilla lienee aika kovat paineet kotoa siihen harrastamiseen. Varmaan on sit niitäkin perheitä joissa vaikka jalkapallo on ihan vilpittömästi sekä vanhemman että lapsen juttu johon molemmat suhtautuu aidon intohimoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sano mitään, lohduta tarvittaessa niitä jotka sitä tarvitsevat. Nimittäin joka jätkä tietää miksi putosi. Joka joukkueen jäsen tietää kyllä hyvin kuka on hyvä, kuka on lahjakas, kuka treenaa enemmän.

Oikeastaan vanhemmat on se ongelma. He eivät näe syytä siihen miksi oma poika putosi. Tai siis iso osa heistä.

ap

Kova paikkahan tuo on, myönnän. Mutta ei siinä muu auta kun ottaa se päätöksen tehnyt valmentaja, lapsi ja vanhempi saman pöydän ääreen ja käydä läpi tuo tilanne. Minkäikäisistä lapsista on kyse? Koska tosiasia on se, että vuodet juuri ennen murrosikää ja sen aikana on todella outoja. Lapset kehittyvät todella eri tahtiin ja herkkyyskaudet ovat vuosienkin päässä toisistaan joukkueen sisällä. Ja se vaikuttaa siihen, missä kenenkin kannattaa missäkin vaiheessa pelata. Kun kehittyäkseen jokainen tarvitsee eritasoista tekemistä: 33% ihan rajoittimella, 33% normia ja 33% vähän liian helppoa. Jos ongelma on se aikuinen, ottakaa hänet keskustelemaan ilman sitä lasta, hänelle voi puhua suorempaan, kuin lapsen kuullen. Lapselle annatte selkeitä kehityskohteita maks 3 kpl (pohjautuen nykyisiin vahvuuksiin) ja muistutuksen siitä, että tämä(kään) päätös ei ole lopullinen, loppuiän tilanne, vaan voi vaihtua taas vuoden tai kahden päästä.

Mä en tajua miksi tuo on niin kaaaamean kova paikka? Harrastusta voi jatkaa kuitenkin! Mitä väliä sillä on minkä tason joukkue se on  - suunnilleen omaa tasoa se joka tapauksessa on, ei ne tasoerot niin älyttömiä ole. Jokaisessa joukkueessa on aina joku joka on muuta porukkaa keskimääräistä parempi / heikompi / nopeampi / hitaampi jne.

No, ymmärrät sen sitten, kun oma lapsesi putoaa kilparyhmästä jonain päivänä. Joillekkin lapsille kuuluminen johonkin tiettyyn joukkoon määrittää todella paljon myös minuutta, onko se hyvä vai ei, siihen en ota nyt kantaa, se on toinen asia kuin tässä nyt käsiteltävä. Meillä tuo tapahtui viime syksynä 8 vuotiaalle, oli se pojalle kova paikka, nyt on todella tyytyväinen. Mutta pettymystä käsiteltiin pitkään. Meillä vanhemmilla oli onneksi tukena erinomainen valmentaja, joka kävi asian hyvin läpi ja on edelleen mukana kuintekin pojan elämässä.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selitettykin, mutta vanhempien mielestä valmennus on väärässä. Ja tokihan siinä hiertää se että toimihenkilöiden lapsista kukaan ei pudonnut. Joidenkin mielestä sekin oli väärin, vaikka jokaisen toimihenkilön pojan mukana ololle on kiistattomat perustelut. Joku esimerkiksi ei ole kovin vahva ja nopea, mutta tekninen taitavuus ja peliäly on joukkueen parhaita.

ap

Onko muuten koskaan missään ikinä toimihenkilön lapsi pudonnut kilpajoukkuuesta? x) (Ja ei,  just heidän lapsensa eivät aina sattumalta ole just niitä ehdottomasti lahjakkaimpia. )

On toki sellaisia tapauksia, paljonkin. Silloin kuitenkaan toimihenkilö tuskin enää jatkaa toimihenkilönä.

ap

Miksi ei jatka? :O Meinaatko että vanhempi lyö hanskat tiskiin kun oma lapsi siirtyy toiseen joukkueeseen - vai meinaatko että vanhempi jatkaa sitten siinä toisessa joukkueessa toimihenkilönä?

Oletatko että valmentaja, huoltaja tai jojo jatkaa muutaman satasen korvauksella siinä joukkueessa missä hänen lapsensa joskus pelasi? Tuskin. Ja jos lapsi vaihtaa joukkuetta, ei se tarkoita että toimihenkilö automaattisesti menee jatkamaan hommaa uudessakin joukkueessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selitettykin, mutta vanhempien mielestä valmennus on väärässä. Ja tokihan siinä hiertää se että toimihenkilöiden lapsista kukaan ei pudonnut. Joidenkin mielestä sekin oli väärin, vaikka jokaisen toimihenkilön pojan mukana ololle on kiistattomat perustelut. Joku esimerkiksi ei ole kovin vahva ja nopea, mutta tekninen taitavuus ja peliäly on joukkueen parhaita.

ap

Onko muuten koskaan missään ikinä toimihenkilön lapsi pudonnut kilpajoukkuuesta? x) (Ja ei,  just heidän lapsensa eivät aina sattumalta ole just niitä ehdottomasti lahjakkaimpia. )

On toki sellaisia tapauksia, paljonkin. Silloin kuitenkaan toimihenkilö tuskin enää jatkaa toimihenkilönä.

ap

Miksi ei jatka? :O Meinaatko että vanhempi lyö hanskat tiskiin kun oma lapsi siirtyy toiseen joukkueeseen - vai meinaatko että vanhempi jatkaa sitten siinä toisessa joukkueessa toimihenkilönä?

Se on palkatonta vapaaehtoistyötä, jota jokainen vanhempi tekee ensisijaisesti oman lapsensa hyväksi, tosin samalla suureksi avuksi monelle muullekkin samassa porukassa treenavalle lapselle. Junnufutisjoukkueen toimihenkilö käytää, varovaisesti arvioiden, sellaiset 190 iltaa vuodessa + turnaukset ja leirit päälle omaa aikaansa (siis ILMAISEKSI) siihen, että 20 pikkukundia voi harrastaa futista. Parhaassa tapauksessa maksaa vielä päälle omat varusteensa, leirimaksunsa, matkakulunsa yms yms. Eli jos oma lapsi lopettaa harrastuksen tai vaihtaa seuraa, on aivan luonnollista että se (toimihenkilö)vanhempi lähtee siinä mukana. Sun kysymys muuten kertoo todella paljon susta:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selitettykin, mutta vanhempien mielestä valmennus on väärässä. Ja tokihan siinä hiertää se että toimihenkilöiden lapsista kukaan ei pudonnut. Joidenkin mielestä sekin oli väärin, vaikka jokaisen toimihenkilön pojan mukana ololle on kiistattomat perustelut. Joku esimerkiksi ei ole kovin vahva ja nopea, mutta tekninen taitavuus ja peliäly on joukkueen parhaita.

ap

Onko muuten koskaan missään ikinä toimihenkilön lapsi pudonnut kilpajoukkuuesta? x) (Ja ei,  just heidän lapsensa eivät aina sattumalta ole just niitä ehdottomasti lahjakkaimpia. )

Lahjakkuudesta ei välttämättä olekaan kyse. Esimerkiksi valmentajan lapsi usein kulkee kaikissa harjoituksissa, koska - yllätys- vanhempi on menossa joka tapauksessa. Samoin kotona voi olla innostus eri tasolla, kotona voi harjoitella lisää hyvillä ohjeilla, tai koko perheen sisäinen kulttuuri voi rakentua harrastuksen ympärille.

Kun valmentaja, jojo, huoltaja tms. käyttää useamman sata tuntia vuodessa harrastukseen, kyllä mukana olevalla lapsella väkisinkin tarttuu jotain liiveihin.

Ei se vanhemmalle ole palkatonta vapaaehtoistyötä, vaan he saavat sitten hyvityksiä maksuissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se vanhemmalle ole palkatonta vapaaehtoistyötä, vaan he saavat sitten hyvityksiä maksuissa.

Niin, koko joukkue/seura saa talkootyöstä hyvityksiä maksuista. Meillä esim. erilaiset talkootyöt jyvitetään aina sille ryhmälle/joukkueelle, jonka vanhemmat talkoita tekevät. Usein ne on aina ne samat vanhemmat, jotka toimivat muissakin hommissa seuroissa. Eli osa porukasta vapaamatkustaa muiden siivellä.

Esim. jojo tuskin saa mitään henkilökohtaista hyvitystä lapsensa harkkamaksuista, meillä ei ainakaan saa.

Kaikista nyt vaan ei tule kilpaurheilijoita. Tästä syystä lasten tavoitteellinen valmentaminen ja kilpailuttaminen aikuisten toimesta onkin niin typerää. Joku pettyy aina. Harrastamisen pitäisi olla mukavaa, eikä että uhrataan sille lapsuus ja vapaa-aika veren maku suussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sano mitään, lohduta tarvittaessa niitä jotka sitä tarvitsevat. Nimittäin joka jätkä tietää miksi putosi. Joka joukkueen jäsen tietää kyllä hyvin kuka on hyvä, kuka on lahjakas, kuka treenaa enemmän.

Oikeastaan vanhemmat on se ongelma. He eivät näe syytä siihen miksi oma poika putosi. Tai siis iso osa heistä.

ap

Kova paikkahan tuo on, myönnän. Mutta ei siinä muu auta kun ottaa se päätöksen tehnyt valmentaja, lapsi ja vanhempi saman pöydän ääreen ja käydä läpi tuo tilanne. Minkäikäisistä lapsista on kyse? Koska tosiasia on se, että vuodet juuri ennen murrosikää ja sen aikana on todella outoja. Lapset kehittyvät todella eri tahtiin ja herkkyyskaudet ovat vuosienkin päässä toisistaan joukkueen sisällä. Ja se vaikuttaa siihen, missä kenenkin kannattaa missäkin vaiheessa pelata. Kun kehittyäkseen jokainen tarvitsee eritasoista tekemistä: 33% ihan rajoittimella, 33% normia ja 33% vähän liian helppoa. Jos ongelma on se aikuinen, ottakaa hänet keskustelemaan ilman sitä lasta, hänelle voi puhua suorempaan, kuin lapsen kuullen. Lapselle annatte selkeitä kehityskohteita maks 3 kpl (pohjautuen nykyisiin vahvuuksiin) ja muistutuksen siitä, että tämä(kään) päätös ei ole lopullinen, loppuiän tilanne, vaan voi vaihtua taas vuoden tai kahden päästä.

Mä en tajua miksi tuo on niin kaaaamean kova paikka? Harrastusta voi jatkaa kuitenkin! Mitä väliä sillä on minkä tason joukkue se on  - suunnilleen omaa tasoa se joka tapauksessa on, ei ne tasoerot niin älyttömiä ole. Jokaisessa joukkueessa on aina joku joka on muuta porukkaa keskimääräistä parempi / heikompi / nopeampi / hitaampi jne.

No, ymmärrät sen sitten, kun oma lapsesi putoaa kilparyhmästä jonain päivänä. Joillekkin lapsille kuuluminen johonkin tiettyyn joukkoon määrittää todella paljon myös minuutta, onko se hyvä vai ei, siihen en ota nyt kantaa, se on toinen asia kuin tässä nyt käsiteltävä. Meillä tuo tapahtui viime syksynä 8 vuotiaalle, oli se pojalle kova paikka, nyt on todella tyytyväinen. Mutta pettymystä käsiteltiin pitkään. Meillä vanhemmilla oli onneksi tukena erinomainen valmentaja, joka kävi asian hyvin läpi ja on edelleen mukana kuintekin pojan elämässä.   

Kammottavaa. 8-vuotias on niin pieni vielä, että tuollainen kilpailutoiminta ja sen vaikutukset minuudenrakentumiseen tuntuu ihan hurjalta. Olisi hyvä että lastensuojelu puuttuisi siihen, miten vanhemmat ja valmentajat harjoittavat ja kilpailuttavat lapsia niin kuin jotain vinttikoiria.

Vierailija kirjoitti:

Ei se vanhemmalle ole palkatonta vapaaehtoistyötä, vaan he saavat sitten hyvityksiä maksuissa.

Tämä on joukkueen päätettävissä, eikä tapahdu joka joukkueessa. Meillä esim esikoisen joukkueessa on tehty päätös että valmentajan lapsi maksaa saman kuin muutkin, ja sillä tavalla tuetaan muutamaa vähävaraisempaa harrastajaa. Ja toisen lapsen joukkueessa esim jojo ja huoltaja tekee hommat täysin ilmaiseksi, palkkiona on joukkueen edustuspuku, eikä sitäkään edes kerran vuodessa, tuossa joukkueessa valmentaja saa palkkion (pienen), koska oma lapsi ei pelaa ko. joukkueessa, aiemmin kun pelasi, valkku teki työt ilmaiseksi, poika maksoi saman kuin muutkin. Eli valitan, ei kannata olla toimihenkilölle kateellinen "ilmaisesta" lapsen harrastuksesta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sano mitään, lohduta tarvittaessa niitä jotka sitä tarvitsevat. Nimittäin joka jätkä tietää miksi putosi. Joka joukkueen jäsen tietää kyllä hyvin kuka on hyvä, kuka on lahjakas, kuka treenaa enemmän.

Oikeastaan vanhemmat on se ongelma. He eivät näe syytä siihen miksi oma poika putosi. Tai siis iso osa heistä.

ap

Silloin se pitää perustella paremmin niille vanhemmille ja samalla tuoda esiin, että takaisinkin pääsee. Eiköhän ammattitaitoinen valmentaja osaa tuon. 

Vierailija kirjoitti:

Valmentajan toimesta, vanhemman toimesta, joukkuekavereiden toimesta..? Mahdollisuus harrastamisen jatkumiseen on seuran puolelta tarjottu, mutta vain harrastejoukkueessa, nämä pojat olisivat halunneet jatkaa kilpajoukkueessa. Miten tukea niitä poikia jotka kokivat pettymyksen ja putosivat pois joukkueesta jossa ovat vuosiakin pelanneet?

terveisin Jojo

Jos käsittelyllä viitataan siihen, että asiaa pitäisi jotenkin pehmentää poikien egojen suojelemiseksi, niin vastaus on ettei käsittelyä tarvita lainkaan. Pojat ymmärtävät miksi niin kävi ja pettymykset kuuluvat elämään. Vaikka nykyään onkin niin kovin muodikasta jättää numerot pois arvioinneista ja jakaa mitaleita osallistumisesta, lapset ovat varsin hyvin perillä siitä mihin kohtaan nokkimisjärjestystä he sijoittuvat. Jos kysyt juniorilta kuka on joukkueen paras tai kolmanneksi paras pelaaja, vastaus tulee miettimättä.

Se mitä tuollaisen pettymyksen sattuessa olisi tehtävä, on tukea nuoren motivaatiota jatkaa harjoittelua. On tunnustettava tosiasiat, että kilpajoukkueesta pudottiin koska taidot eivät riittäneet, mutta painotettava ettei se ole pysyvä asiaintila. Treenaamalla kovemmin on mahdollista nousta korkeammalle tasolle pelillisesti ja urheilijana ja sitä kautta päästä takaisin ykkösjoukkueeseen. Tämä on se kaikkein vaikein asia monelle ja he lopettavat harrastamisen kokonaan koska eivät halua panostaa siihen yhtään sen enempää kuin ovat siihen asti tehneet.

Vierailija kirjoitti:

On selitettykin, mutta vanhempien mielestä valmennus on väärässä. Ja tokihan siinä hiertää se että toimihenkilöiden lapsista kukaan ei pudonnut. Joidenkin mielestä sekin oli väärin, vaikka jokaisen toimihenkilön pojan mukana ololle on kiistattomat perustelut. Joku esimerkiksi ei ole kovin vahva ja nopea, mutta tekninen taitavuus ja peliäly on joukkueen parhaita.

ap

Vanhemmille on tehtävä selväksi, että he eivät ole maksavia asiakkaita siinä mielessä, että saisivat veto-oikeuden urheilullisiin päätöksiin. Osa ymmärtää, osa ei ymmärrä. Ne jotka eivät ymmärrä kannattaa suosiolla sulkea toiminnan ulkopuolelle. Usein tehdään virhe siinä, että aletaan neuvotella kun ei haluta kohteliaisuussyistä sanoa suoraan niin kuin asia on. Tähän kuitenkin pätee vanha totuus, että kun antaa pirulle pikkusormen, se vie koko käden.

Urheiluseurat eivät ole demokratioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selitettykin, mutta vanhempien mielestä valmennus on väärässä. Ja tokihan siinä hiertää se että toimihenkilöiden lapsista kukaan ei pudonnut. Joidenkin mielestä sekin oli väärin, vaikka jokaisen toimihenkilön pojan mukana ololle on kiistattomat perustelut. Joku esimerkiksi ei ole kovin vahva ja nopea, mutta tekninen taitavuus ja peliäly on joukkueen parhaita.

ap

Onko muuten koskaan missään ikinä toimihenkilön lapsi pudonnut kilpajoukkuuesta? x) (Ja ei,  just heidän lapsensa eivät aina sattumalta ole just niitä ehdottomasti lahjakkaimpia. )

On toki sellaisia tapauksia, paljonkin. Silloin kuitenkaan toimihenkilö tuskin enää jatkaa toimihenkilönä.

ap

Miksi ei jatka? :O Meinaatko että vanhempi lyö hanskat tiskiin kun oma lapsi siirtyy toiseen joukkueeseen - vai meinaatko että vanhempi jatkaa sitten siinä toisessa joukkueessa toimihenkilönä?

Oletatko että valmentaja, huoltaja tai jojo jatkaa muutaman satasen korvauksella siinä joukkueessa missä hänen lapsensa joskus pelasi? Tuskin. Ja jos lapsi vaihtaa joukkuetta, ei se tarkoita että toimihenkilö automaattisesti menee jatkamaan hommaa uudessakin joukkueessa.

Miksi vanhempi ei jatkaisi toimihenkilönä uudessa joukkueessa? Se hanskojen tiskiin lyöminen ois aika tyly viesti lapselle - en jatka enää tässä samalla intensiteetillä kun menit putoamaan alemmalle tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valmentajan toimesta, vanhemman toimesta, joukkuekavereiden toimesta..? Mahdollisuus harrastamisen jatkumiseen on seuran puolelta tarjottu, mutta vain harrastejoukkueessa, nämä pojat olisivat halunneet jatkaa kilpajoukkueessa. Miten tukea niitä poikia jotka kokivat pettymyksen ja putosivat pois joukkueesta jossa ovat vuosiakin pelanneet?

terveisin Jojo

Jos käsittelyllä viitataan siihen, että asiaa pitäisi jotenkin pehmentää poikien egojen suojelemiseksi, niin vastaus on ettei käsittelyä tarvita lainkaan. Pojat ymmärtävät miksi niin kävi ja pettymykset kuuluvat elämään. Vaikka nykyään onkin niin kovin muodikasta jättää numerot pois arvioinneista ja jakaa mitaleita osallistumisesta, lapset ovat varsin hyvin perillä siitä mihin kohtaan nokkimisjärjestystä he sijoittuvat. Jos kysyt juniorilta kuka on joukkueen paras tai kolmanneksi paras pelaaja, vastaus tulee miettimättä.

Se mitä tuollaisen pettymyksen sattuessa olisi tehtävä, on tukea nuoren motivaatiota jatkaa harjoittelua. On tunnustettava tosiasiat, että kilpajoukkueesta pudottiin koska taidot eivät riittäneet, mutta painotettava ettei se ole pysyvä asiaintila. Treenaamalla kovemmin on mahdollista nousta korkeammalle tasolle pelillisesti ja urheilijana ja sitä kautta päästä takaisin ykkösjoukkueeseen. Tämä on se kaikkein vaikein asia monelle ja he lopettavat harrastamisen kokonaan koska eivät halua panostaa siihen yhtään sen enempää kuin ovat siihen asti tehneet.

Musta taas ois tärkeää painottaa sitä että harrastejoukkue on ihan hyvä joukkue harrastaa harrastusta. :) Motivaation tukemisesta olen samaa mieltä. Ei ole mikään pakko verenmaku suussa yrittää väkisin pysyä ylemmällä tasolla. Harrastus voi olla myös hauskaa.

Tää on musta lasten liikuntaharrastuksissa ihan älytöntä: miksi niiden lasten pitäisi panostaa yhtään enempää mitä ovat siihen asti panostaneet? Tässä kohtaa vanhemman tehtävä on tukea lasta siinä että tämä voi harrastaa sen verran kuin intoa riittää. Ei ole pakko treenata joka ikinen päivä. Ilo voi säilyä pelissä paremmin jos treenaa harvemmin ja rennommin. Ja se ilo ja liikkuminenhan on ne tärkeimmät jutut, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On selitettykin, mutta vanhempien mielestä valmennus on väärässä. Ja tokihan siinä hiertää se että toimihenkilöiden lapsista kukaan ei pudonnut. Joidenkin mielestä sekin oli väärin, vaikka jokaisen toimihenkilön pojan mukana ololle on kiistattomat perustelut. Joku esimerkiksi ei ole kovin vahva ja nopea, mutta tekninen taitavuus ja peliäly on joukkueen parhaita.

ap

Onko muuten koskaan missään ikinä toimihenkilön lapsi pudonnut kilpajoukkuuesta? x) (Ja ei,  just heidän lapsensa eivät aina sattumalta ole just niitä ehdottomasti lahjakkaimpia. )

On toki sellaisia tapauksia, paljonkin. Silloin kuitenkaan toimihenkilö tuskin enää jatkaa toimihenkilönä.

ap

Miksi ei jatka? :O Meinaatko että vanhempi lyö hanskat tiskiin kun oma lapsi siirtyy toiseen joukkueeseen - vai meinaatko että vanhempi jatkaa sitten siinä toisessa joukkueessa toimihenkilönä?

Oletatko että valmentaja, huoltaja tai jojo jatkaa muutaman satasen korvauksella siinä joukkueessa missä hänen lapsensa joskus pelasi? Tuskin. Ja jos lapsi vaihtaa joukkuetta, ei se tarkoita että toimihenkilö automaattisesti menee jatkamaan hommaa uudessakin joukkueessa.

Miksi vanhempi ei jatkaisi toimihenkilönä uudessa joukkueessa? Se hanskojen tiskiin lyöminen ois aika tyly viesti lapselle - en jatka enää tässä samalla intensiteetillä kun menit putoamaan alemmalle tasolle.

Ehkäpä tuossa uudessa joukkueessa on valmennustiimi jo koossa.

Ajankohtainen asia meilläkin, up...

Pääkaupunkiseudulla pojat, jotka tippuu edarista, vaihtaa toiseen joukkueeseen, jossa pääsevät. Onhan tämä tosi tyhmä systeemi, koska toiselle valmentajalle kelpaa poika, joka toisessa joukkueessa ei kelpaa. Se miksi edarista tippuminen voi olla kova paikka muutenkin kuin sosiaalisen paineen takia, on se että harrastejoukkue treenaa vähemmän ja onhan se aika selvä, että vähemmällä treenillä ei sitten ole enää yhtä hyvä vuoden tai parin päästä. Toivoisin että mahdollisuus nousta takaisin edariin jäisi, koska voi olla että ne muutkin kuin valmentajien lapset oppii treenaamaan. Tosi kurja ja tyly systeemi.