Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vihaan itseäni enkä voi sille mitään
03.10.2016 |
Vihaan kaikkea itsessäni, minulla ei ole mitään eikä ketään, en ansaitse mitään enkä ketään. Olen niin yksinäinen että teen silti mitä vain pienestä hetkestä läheisyyttä. Mua saa kohdella miten vain ja itsevihani kasvaa. En kestä itseäni ja haluaisin olla tiedoton. Vihaan vihaan vihaan tätä. Masturboin useasti päivässä, koska se edes tuntuu joltain muulta kuin inholta. Iltaisin syön liikaa unilääkkeitä ja alkoholia, jotta varmasti nukun, enkä välitä jos otan joskus liikaa, en vain välitä.
Tiedän etten ole kunnossa ja että tän täytyy loppua, mutta en tiedä miten, enkä suurimmaksi osaksi aikaa halua. Mua pelottaa. Auttakaa. En osaa
Kommentit (10)
Millä tasolla vihaat itseäsi?
Vihaatko itseäsi "moraalisesti", oletko mielestäsi jotenkin paha (mutta se ei välttämättä näy ulospäin)?
Vai vihaatko itseäsi pintapuolisesti: kehoasi, ulkonäköäsi, oletko mielestäsi vastenmielistä katsottavaa (mutta et välttämättä ole teoillasi ansainnut moista)?
Vai kummallakin tavalla tai jollain muulla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä tasolla vihaat itseäsi?
Vihaatko itseäsi "moraalisesti", oletko mielestäsi jotenkin paha (mutta se ei välttämättä näy ulospäin)?
Vai vihaatko itseäsi pintapuolisesti: kehoasi, ulkonäköäsi, oletko mielestäsi vastenmielistä katsottavaa (mutta et välttämättä ole teoillasi ansainnut moista)?
Vai kummallakin tavalla tai jollain muulla tavalla?
Vihaan itseäni moraalisesti. Olen huono esimerkki lapsilleni, valehtelen kaikille, puolustelee valehtelua sillä että totuus olisi pahempi, näin säästän muita. En välitä ulkonäöstäni, tiedän olevani vastenmielinen. En tiedä näkyykö tmä ulos, yritän vältellä tuttaviani. Kukaan ei soita tai viestittele mulle enää, enkä ihmettelee.
Miksi et pyri hyvyyteen? Estääkö viha-ajatukset sen?
Vierailija kirjoitti:
Miksi et pyri hyvyyteen? Estääkö viha-ajatukset sen?
En usko tietäväni mitä on hyvä.
Harva ihminen on niin vastenmielinen, jollei tekemällä tee semmoiseksi. Joku voi käyttäytyä sen tähden kun on monimutkainen tunneongelma, antaakseen ehkä takaisin alitajuisesti.
Lapset eivät esimerkistä aina piittaa, usein nähty.
Puhumalla totta voi puolustaa itseään, havaittu, vaikka kuinka joku purkaa turhautumistaan.
Tarkoitatko että jonkun on kerrottava että sinun kannattaa puolustaa itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva ihminen on niin vastenmielinen, jollei tekemällä tee semmoiseksi. Joku voi käyttäytyä sen tähden kun on monimutkainen tunneongelma, antaakseen ehkä takaisin alitajuisesti.
Lapset eivät esimerkistä aina piittaa, usein nähty.
Puhumalla totta voi puolustaa itseään, havaittu, vaikka kuinka joku purkaa turhautumistaan.
Tarkoitatko että jonkun on kerrottava että sinun kannattaa puolustaa itseäsi?
Mä en tiedä mitä mä tarkoitan. Kaikille olisi parempi jos mua ei olisi, olen taakka. Tässä kärsimyksessä ei ole mitään mieltä.
Aloittaja, tunnen ihan samoin! En ole saanut elämässäni mitään aikaiseksi ja olen jo 23 vuotias, olen ihan täysin ulkona tästä yhteiskunnasta. Ei minulla ole opiskelu -tai työpaikkaa, ystäviä eikä seurustelukumppania, ei mitään. Päivät vietän suurimmaksi osaksi netissä, sosiaalinen elämäni on ollut olematonta jo vuosia ja mitään en saa tällekään asialle tehtyä sillä elämänhaluni on kadonnut ihan täysin, haluaisin vain kuolla pois ja mahdollisimman pian kiitos.
Tuntuu että en ole missään hyvä ja että minua ei arvosteta, kärsin pahasta yksinäisyydestä, oma perhettänikään ei tunnu kiinnostavan että miten minulla menee, se sattuu ihan helvetin paljon. Jollakin ilveellä saan sinniteltyä päivästä toiseen, hetkittäin löydän sellaisia pienen pieniä asioista, joista saan edes hieman nautintoa.
Muuten olenkin sellainen eloton ja lähestulkoon tunteeton zombie, en enää tiedä kuka olen. Ihan kuin minut olisi siirretty vieraaseen kehoon, tämä kroppa ei tunnu omalta ja olo on muutenkin sellainen epätodellinen, ihan kuin näkisin painajaisunta enkä kykene siitä heräämään ollenkaan, tämä on äärimmäisen pelottavaa. Haikeana katselen ihmisiä joilla on perhe, ystäviä ja joku heidän vierellään heitä tukemassa ja auttamassa tarvittaessa, itse olen ihan täysin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaat itseäsi etkä halua tehdä asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vihaat itseäsi etkä halua tehdä asialle mitään.
Niin.
Alue: Aihe vapaa
:'(