Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei kuuntele
03.10.2016 |
Keskimmäinen lapsemme saa minut kiristelemään hampaitani lähes päivittäin. Jän on perusluonteeltaan huoleton ja hidas ottautumaan asioihin. Mikäs siinä muuten, mutta hän on jo neljännellä luokalla ja koulukin pitäisi hoitaa.
Viimeksi tänä aamuna hän ei noussut sängystä ajoissa (45 minuuttia meni ekasta herätyksestä) ja sain hänet nippa nappa pihalle ajoissa, mutta aamiainen jäi väliin.
Yritämme kannustaa asioiden hoitoon, hänellä on rastitaulukko hyvin menneistä päivistä. Tarpeeksi rasteja kerättyään hän saa valitsemansa älypuhelimen
Yritämme myös kehua onnistumisesta.
Suuri harmitus on, että hän ei vaan ottaudu. Turhaudun syvästi kun hän ei reagoi kauniisti sanomiseen wikä tiukempaankaan käskyyn. Useasti on tehnyt mieli käydä käsiksi.
Auttakaa!
Kommentit (19)
Niin, eli lapsi nukkuu liian vähän kun ei jaksa herätä. Auttaisko jos ottaisit puhelimen pois vaikka klo 20? Ei telkkaria lapsen huoneeseen, eikä tietokonetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian vähän unta.
Meillä 5. luokkalainen sai illalla ottaa kännyn huoneeseensa pitkästä aikaa ja oli herättänyt jo 6.30 omalla kellolla kun minä herätän 7.ltä.
Nyt ei ollut valvonut vaikka puhelin oli vieressä.
Lapsi ei tarvitse huoneessa telkkaria/kännykkää/tietokonetta tai jos niin täytyy valvoa ja puuttua. Ota peliaikaa tai sammuta virta tms.
On väärin suuttua lapselle jos mahdollistaa.
Siis lapsesi on vetämätön ja sinä jo saat väkivaltaisia mielitekoja? Mene terapiaan heti!
Oletko miettinyt, että me kaikki emme ole samanlaisia? Toisia patistaminen ja huutaminen saa menemään pahemmin vielä lukkoon. Ja toiset vain ovat hitaita haaveilijoita. Monelta lapsi nukahtaa ja nukkuuko oikeasti koko yön? Ja nukkumattomuuteen ei sitten huutaminen ja nyrkit auta vaan lääkäri. Kuulostaa kyllä siltä, että ongelma on sinussa eikä lapsessa.
Ongelma on vanhemmissa. Rakasta lastasi, älä tee hänestä toisen kaltaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kuulostaa samalta kuin mun hyvä ystäväni lapsuudestaan saakka. Viimein 35-vuotiaana sai ADD-diagnoosin. Jos tuo ryhtymisen vaikeus ja täydellinen ajantajun puute kattaa ison osan lapsen elämästä, kannattaa selvittää asiaa. Varsinkin, jos on vielä sellainen, että niihin juttuihin jotka oikeasti kiinnostaa, voisi uppoutua rajattomaksi määräksi aikaa.
Se on lapsen oma asia mitä se tekee. Ei se sulle kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi vaistoaa piiloaggressiivisuutesi. Mieti!
Ensinnä lopetat sen herättämisen yms aamuisin kädestä pitämisen. Lapsi laittaa ihan itse kellon soimaan, ottaa itse aamupalansa ja pukee ihan itse ja lähteen sinne kouluun. Jos myöhästyy niin myöhätyy. Seuraukset hän kärsii ihan itse. Lapsen ei tarvitse ponnistella, kun kaikki ohjataan ja säädellään valmiiksi ja vielä saa kehutkin päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arkisin valot sammuu 20:30 ja tabletti otetaan pois. Puhelin on vielä peruskapula, jossa ei ole pelejä
7 jatkaa: ymmärrän sen turhautumisen määrän. Tää ystäväni oli aikoinaan mun kämppiksenäni, ja välillä teki mieli kiljua raivosta, kun toista ei kerta kaikkiaan saanut tarttumaan asioihin - vaikka niillä olisi ollut millainen vaikutus toisiin ihmisiin hänen ympärillään. Oma lapsi on kans sellainen, että pitää kädestä pitäen opastaa ja muistuttaa koko ajan tekemään tietyt asiat. Tänäkin aamuna aamiaispöydässä piti valehtelematta muistuttaa kymmenen kertaa syömisestä, kun muuten olisi jäänyt tuijottelemaan seiniä. Hänkin kyllä on erityislapsi ja tukitoimia on jos jonkinlaisia, joten säännöllisistä unirytmeistä ja rutiineista pidetään kiinni, eikä hänellä ole edes omia älylaitteitaan tässä vaiheessa.
Tahtoo sanoa, että ei kannata ihan jokaisesta vastauksesta täällä välittää. Toiset ovat todella hitaita tarttumaan asioihin. Voi olla, että tuo kannattaa tutkituttaa, jos tosiaan nuo vaikeudet eivät liity pelkästään aamuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oonko muuten ainut, joka ymmärsi aapeen tekstin niin, että vasta sitten kun asiat alkaa sujua, lapsi saa palkinnokseen älypuhelimen? Että ongelmien takana ei ole älypuhelin, vaan älypuhelin mainittiin esimerkkinä siitä, miten palkinnon mahdollisuuskaan ei motivoi? Ja että aapee ei ole käynyt lapseen käsiksi, vaan turhautuu niin, että tulee sellaisia ajatuksia?
Vierailija kirjoitti:
Arkisin valot sammuu 20:30 ja tabletti otetaan pois. Puhelin on vielä peruskapula, jossa ei ole pelejä
Mutta nukkuuko se lapsi? Niin minunkin lapsuudessani sammui valot ja hirveät huudot jos huomasivat minun valvovan pikkutunneilla, mutta minkäs teet jos on unihäiriö enkä nukkunut öisin ennen kuin aikuisena sain apua tähän vaivaan.
Eli turhaan mesoat sille lapselle, oppii vaan huijaamaan sinua ja todellinen avuntarve jää huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oonko muuten ainut, joka ymmärsi aapeen tekstin niin, että vasta sitten kun asiat alkaa sujua, lapsi saa palkinnokseen älypuhelimen? Että ongelmien takana ei ole älypuhelin, vaan älypuhelin mainittiin esimerkkinä siitä, miten palkinnon mahdollisuuskaan ei motivoi? Ja että aapee ei ole käynyt lapseen käsiksi, vaan turhautuu niin, että tulee sellaisia ajatuksia?
Ymmärsin samoin. Mutta silti ap vaikuttaa jotenkin empatiakyvyttömältä. Jos edes älypuhelin ei lasta motivoi niin läpsiminen ja huutaminenko korjaa tilanteen? Vai olisiko kyseessä omanlaisensa persoona, joka nyt ei vaan saa sillä sekunnilla aikaiseksi ja nukkumisessa on todennäköisesti ongelmaa? Tai sitten tuolla lapsella on alkanut murrosikä, varsinkin jos tyttö kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
7 jatkaa: ymmärrän sen turhautumisen määrän. Tää ystäväni oli aikoinaan mun kämppiksenäni, ja välillä teki mieli kiljua raivosta, kun toista ei kerta kaikkiaan saanut tarttumaan asioihin - vaikka niillä olisi ollut millainen vaikutus toisiin ihmisiin hänen ympärillään. Oma lapsi on kans sellainen, että pitää kädestä pitäen opastaa ja muistuttaa koko ajan tekemään tietyt asiat. Tänäkin aamuna aamiaispöydässä piti valehtelematta muistuttaa kymmenen kertaa syömisestä, kun muuten olisi jäänyt tuijottelemaan seiniä. Hänkin kyllä on erityislapsi ja tukitoimia on jos jonkinlaisia, joten säännöllisistä unirytmeistä ja rutiineista pidetään kiinni, eikä hänellä ole edes omia älylaitteitaan tässä vaiheessa.
Tahtoo sanoa, että ei kannata ihan jokaisesta vastauksesta täällä välittää. Toiset ovat todella hitaita tarttumaan asioihin. Voi olla, että tuo kannattaa tutkituttaa, jos tosiaan nuo vaikeudet eivät liity pelkästään aamuihin.
No minä tunnistan sekä tästä sinun tekstistäsi että ap:n aloituksesta sekä itseni että siskoni. Edelleen olemme hitaita haaveilijoita kotielämässä, mutta lääkäreitä meistä molemmista tuli, toisin kuin vanhemmistamme. Eli ei se hajamielisyys aina tarkoita ADD:tä ja ties mitä sairauksia, toiset meistä ovat vähän hajamielisempiä arjessa.
Itse näkisin, että ap:n pitäisi selvittää lapsen nukkumistilanne kannustavasti ja muutenkin suhtautua lapseensa ystävällisemmin.
Lueskelin ADD:stä, ja täytyy sanoa että kuvaukset olisi voineet olla lapsestamme. Otin yhteyttä jo koulun psykologiin asian tiimoilta.
Olemme aiemmin kokeilleet vastuuttamista niinä aamuina kun lähdin aikaiseen aamuvuoroon eri paikkakunnalle. Lapsi myöhästyi usein, jäi joskus pois koulusta. Mikään seurauksista (open puhuttelu, äidin hätä ja huoli kun lasta ei saa kiinni, internetittömyys, kotiarestit you name it) ei vaikuttanut käytöstä muuttavasti.
Ja te, jotka ette ikinä hermostu lapseenne: hienoa. Toivottavasti ette joudu tilanteeseen, jossa pitäisi saada koko konkkaronkka liikkeelle tietyssä aikataulussa ja yksi laittaa passiivisesti vastaan. Tai siis sulkee korvansa toistuvasti siltä mitä sanotte, kauniisti tai tiukasti. Kerta toisensa jälkeen. Sitä ei jaksa, voin kertoa.
Ja ongelma ei siis ole vain aamuisin tai bain kotona. Opettajakin on samoja piirteitä huomannut.
Vierailija kirjoitti:
Oonko muuten ainut, joka ymmärsi aapeen tekstin niin, että vasta sitten kun asiat alkaa sujua, lapsi saa palkinnokseen älypuhelimen? Että ongelmien takana ei ole älypuhelin, vaan älypuhelin mainittiin esimerkkinä siitä, miten palkinnon mahdollisuuskaan ei motivoi? Ja että aapee ei ole käynyt lapseen käsiksi, vaan turhautuu niin, että tulee sellaisia ajatuksia?
Sinä tajusit mitä yritin viestittää. Lapseen en käy käsiksi, hermot vain menee. Jos joskus huudan, pyydän sitä myös anteeksi.
Ja älypuhelin on siis toiveissa, jos kouluhommat alkaisi sujumaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin ADD:stä, ja täytyy sanoa että kuvaukset olisi voineet olla lapsestamme. Otin yhteyttä jo koulun psykologiin asian tiimoilta.
Olemme aiemmin kokeilleet vastuuttamista niinä aamuina kun lähdin aikaiseen aamuvuoroon eri paikkakunnalle. Lapsi myöhästyi usein, jäi joskus pois koulusta. Mikään seurauksista (open puhuttelu, äidin hätä ja huoli kun lasta ei saa kiinni, internetittömyys, kotiarestit you name it) ei vaikuttanut käytöstä muuttavasti.
Ja te, jotka ette ikinä hermostu lapseenne: hienoa. Toivottavasti ette joudu tilanteeseen, jossa pitäisi saada koko konkkaronkka liikkeelle tietyssä aikataulussa ja yksi laittaa passiivisesti vastaan. Tai siis sulkee korvansa toistuvasti siltä mitä sanotte, kauniisti tai tiukasti. Kerta toisensa jälkeen. Sitä ei jaksa, voin kertoa.
Ja ongelma ei siis ole vain aamuisin tai bain kotona. Opettajakin on samoja piirteitä huomannut.
Ymmärrän tilanteesi ja tunteesi täysin. Toki minustakin olisi kiva, jos Asperger-lapseni saisi "olla omanlaisensa persoona" ym. mitä täällä on esitetty, mutta koulussa kun pitäisi olla ja käyttäytyä kutakuinkin sovitulla tavalla, ei omien fiilisten mukaan. Temperamentteja on joka lähtöön, on mm. hitaampaa ja nopeampaa, mutta jos lapsi on niin hidas, että masentuu ja turhautuu koulussa, kyllä hänelle kannattaa hakea myös ihan konkreettista apua eikä vain hokea, että olet hyvä sellaisena kuin olet (mikä kannattaa myös sanoa).
Psykologikäynti voi olla hyvä, mutta ehdottomasti kannattaa saada lapsi lastenneurologin puheille, joka sitten arvioi, onko mahdollisesti esim. ADD, psykologi ei saa diagnoosia tehdä, mutta kokemusten mukaan monessa tapauksessa vähättelee asiaa ja torppaa tien jatkotutkimuksille. Ei se neurologikaan turhaa diagnoosia tuputa, jos sitä täällä joku pelkää, mutta hän osaa asian arvioida.
Nyt ei kyllä jaksa tätä. Taas. Enää. Yhtään.