olen ihastunut toiseen mieheen..

Olen nimittäin samassa tilanteessa itsekin. Mies on samassa työpaikassa. Ei kovin läheinen työtoveri mutta tekemisissä jonkun verran kuitenkin.

en ikinä omaa miestäni loukkaisi toisen kanssa mutta itestä tuntuu kauheelta kun ei voi tunteilleen mitään. ap

Ongelma no 1 on, että ryhtyy oikeasti suhteeseen. Tämä on se, johon voi itse vaikuttaa.



Ongelma no 2 on se, että ihastuksen kohde kummittelee koko ajan mielessä. Itse en ole keksinyt tähän ratkaisua, vakka olen kiehunut liemessä jo useamman vuoden.

Lisää vinkkejä ja kokemuksia, pliis... Mulla sama tilanne.

Ollaan tosi läheisiä työkavereita mutta nyt on välillä alkanut kotonakin kummittelemaan mielessä... Yhteistä tulevaisuutta turha kuvitella, ollaan ihan erilaisia ja kummankin kotiasiat on suht ok..



Minkä tunteilleen voi.. Olen ihan sekaisin tästä... :/

Itse olen myös ollut samanlaisessa sopassa melkein vuoden, ihan hirveää. Kaiken lisäksi olen mennyt tekemään jotain tyhmää, vaikka olemme molemmat varattuja. Nyt onneksi emme näe enää niin usein, toivottavasti se auttaa tähän asiaan - pakko auttaa. Oikeasti yritin kuukausitolkulla saada miestä pois päästäni tuloksetta, ja sitten lankesin : ( Kaduttaa kamalasti.

t. samassa tilanteessa

Koin siis, että jotain omastani puuttui sellaista, mitä tuossa toisessa oli. Ja rupesin miettimään, mitä sellaista taas miehessäni on, mitä tuossa toisessa ei ole. Oivalsin jotain. Olin elänyt pikemminkin kuvitelmassa kuin realismissa. Ihastuin kuvitelmaan tuosta miehestä, jota en kuitenkaan kunnolla tuntenut. Omani tunsin ja tunnen edelleen, ja hän on turvallinen. Tiedän mitä hän on.



Siksi on niin helppo ihastua toiseen, kun näkee vain pinnan ja ne hyvät ja kiehtovat puolet toisesta. On helppo ihastua harhakuvaan, unelmaan. Omastaan tietää ne ikävätkin puolet ja puutteet, joita ei toisessa, varsinkaan ihastusvaiheessa näe. Tämmöisiä voisi miettiä. En suosittele tekemään mitään konkreettista. Oman miehesi kuitenkin tunnet, ja teillä on yhteinen historia. Koittakaa löytää teidän suhteestanne vahvistamisen paikat. Toivon sinulle ja perheellesi onnellista elämää.

7 vuotta yritin pitää tunteitani kurissa. Sitten 2 vuotta sitten jotenkin tilanne lipesi käsistä, hänkin oli ihastunut minuun. Ajauduimme suhteeseen. Minä muutin erilleni lapseni kanssa miehestäni, en olisi kyennyt jatkamaan enää. Tämä ihastukseni asuu edelleen perheensä kanssa. Suhteemme jatkuu....

pisti ajattelemaan..



t. 8 vai mikäköhän se oli... no, kuitenkin.

jotain, mitä en oman mieheni kanssa kokenut saavani. Siis ystävyys tuon toisen kanssa tuntui siinä ihastumisvaiheessa hyvältä, ja olisi voinut johtaa pidemmällekin. Mutta kun jouduin pysähtymään ja miettimään, tajusin, että siinä tilanteessa en tavallaan antanut omalle miehelleni edes mahdollisuutta olla minulle sitä, mistä unelmoin toisen kanssa. Onneksi oli pakko pysähtyä. Onneksi tulin ajoissa järkiini. Nyt olen onnellinen rakkaan, turvallisen, puutteellisen, mutta kuitenkin niin minulle tärkeän mieheni kanssa.

Vierailija:

Lisää vinkkejä ja kokemuksia, pliis... Mulla sama tilanne.

Ollaan tosi läheisiä työkavereita mutta nyt on välillä alkanut kotonakin kummittelemaan mielessä... Yhteistä tulevaisuutta turha kuvitella, ollaan ihan erilaisia ja kummankin kotiasiat on suht ok..

Minkä tunteilleen voi.. Olen ihan sekaisin tästä... :/

kakaroitakin sen toisen miehen kanssa. Loistavaa järjenjuoksua!!!

Näin näissä käy. Musta aika " hulvatonta" jos jo lpasia on mennyt tekemään. Pitää pystyä olemaan viileenä. Aika alhasta puuhastelua tuollainen työpaikkaflirtti, huono itsetunto? kun saa tuollaisesta jotain irti?



Itse tiedän olevani hyvä pakkaus ilman, että tarvii testata sitä joka 2 lahkeiseen.

olen aina ajatellut että kyllä ne tunteet tästä haalenee mutta joku 7 vuoden jälkeenkin, oijoi!



No, päivä kerrallaan, koita kuvitella vittumaista arkea ihastuksen kanssa josko ne ruusunpunaiset lasit putoais.... siinä on tosin se vika että ei kai meistä moni kuitenkaan sittenkään raskisikaan päästää siitä tunteesta menemään, vaikka toisaalta haluaisi - jos ihan rehellisiä ollaan?



päiväunia, päiväunia..

Sattui niin omaan nilkkaan. Olen tunteitteni kanssa ihan hukassa. Mieheni kanssa meillä menee oikein hyvin, mutta silti ihastus kummittelee mielessä päivittäin. Molemmat ollaan perheellisiä, eikä mitään vakavaa ole tapahtunut mutta en kyllä ihan kaikkia sposteja/viestejä sun muita olisi valmis miehelleni kertomaan. Tätä on kestänyt yli kaksi vuotta.



Olen koettanut käydä läpi kaikki ne negatiiviset asiat ihastuksessani, mitkä omalla miehelläni on kunnossa. Enkä voisi kuvitellakaan rikkovani omaa/toisen liittoa. Mutta silti... Tämä on oikeasti aika kauheaa ja lisäksi se vie hirveästi energiaa. Ja kai se toisaalta sitä antaakin.



Luulen, että niiden ketkä ei ihastu helposti, on helppo sanoa että hanki elämä ja unohda se mies. Mutta näin ei valitettavasti aina onnistu tekemään, edes tämmöinen järki-ihminen. En olisi koskaan uskonut että minulle käy näin. Jotain pieniä ihastuksia on ollut ja mennyt, se kai on ihan normaalia, mutta tämä alkaa olla jo aika vakavaa :-(



No, sainpahan vähän purettua oloani tänne, kun en ole kenellekään voinut asiasta muuten puhua.

Ja kiitos aikaisemmista kirjoituksista...

Mitä huonoja/hyviä muutoksia tuosta seuraa. Jos oma parisuhde kariutuu, olenko valmis jäämään yksin. Jos suhde ihastukseen vakavoituu, mitä voisin kuvitella tekeväni siinä tilanteessa. Ja jos jätän puolisoni ja alan suhteeseen uuden kanssa, mitä teen jos uusi suhde tyrehtyy.

Sitten on tietysti nykyisen puolison kanssa yhteinen omaisuus. Lapset...

Ei kai sitä kukaan suunnittele rakentavansa ensin puolisonsa kanssa perhe-elämän ja sitten joskus vuosien päästä ihastuvansa toiseen ja elämän menevän uusiksi.

Tuo energian ja ajatusten kuluttaminen muualle kuluttaa kyllä vietävästi ja on pois lapsilta ja ydin perheeltä.