Olen parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen muuttunut nainen.

Sillä tavalla, että kun ennen nautin vapaapäivinä löhöilystä puoleenpäivään mieheni kanssa, herään nykyään jo seitsemän pintaan virkeänä, juon aamukahvit ja haluan ulkoilemaan, tekemään ja näkemään jotain .... No, menenhän minä. Palatakseni 10-12 aikaan takaisin, ja mies edelleen kuorsaa ja heräilee silloin puolenpäivän aikaan, sitten sillä menee omissa "aamu"rutiineissaan aikaa ja ehkä kahden aikaan voimme tehdä jotain yhdessä. No, ensin ajattelin etten tästä kärsi. Olen "strong independent woman" ja niin edelleen, mutta on mua alkanut kuitenkin se nyt ärsyttämään että toinen on jotenkin niin vetelä eikä tajua miten kivaa ulkoilu on! Ja pihahommat! Nekin jää mulle aina 100%.
Tekeehän se mies paljon, en mä sitä. Mutta olispa mukava kun olis seuraa välillä.