Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko huonosti kasvatettu lapsi?
02.10.2016 |
6-vuotias heitteli pehmolelua ja se osui minun päähäni. Sanoin, että "voisihan sitä anteeksi pyytää, vaikka se, johon se osui, onkin oma äiti". Mutta lapsi ei suostunut pyytämään. Miksi ei voi sanoa, jos ei kerran tarkoittanut mitään, että "en tarkoittanut" tai "anteeksi"? Ymmärtääkö joku muu lapsia paremmin kuin minä?
Kommentit (7)
Kuusivuotiaat eivät ymmärrä sarkasmia. Sen tajuaminen tulee vasta kymmenen vuoden päästä, jos sittenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kasvatat häntä sarkastisella vittuilulla? Voisit opettaa ihan selkeästi, että on tapana sanoa "anteeksi", ihan perheenjäsenillekin.
Ja odotat sitä seutaavalla kerralla. Ei se siinä hetkessä vittuilemalla pakotettu pärskäytys ole aito anteeksipyyntö edes.
Ja muista ennen kaikkea itse elää kuten opetat. Pyydä myös lapseltasi anteeksi harkitsemattomia sanoja tai väsynyttä turhaa äksyilyä. Kunnioitus sinua kohtaan kasvaa siltä pohjalta miten kunnioitat toisia ihmisinä. Myös sitä lastasi.
En mä ymmärtänyt vittuilevani, tai siis ei se ollut sarkasmia, eikä vittuilua. Enkä mä edes ajatellut, että kunnioittaa pitäis, vaan, että kai lapsi nyt haluaisi ilmaista, että ei tarkoittanut että pehmo osuu päähäni. Muuten musta tuntuu, että teki sen ihan tahallaan ja vieläpä nautti siitä.
Tämä on varmasti sinun äitisi vika!
Täytyy lapsen jollain keinolla saada huomiota
On hunosti kasvatettu. Hyvä kasvattaja ei olisi vihjaillut, ei puhunut konditinaalissa eikä syyllistänyt oma äiti -jutuilla, vaan yksinkertaisesti ja vähäeleisesti sanonut, että tämmöisissä tilanteissa pitää pyytää anteeksi ja lopettaa haitallinen toiminta. Ja sittn se olisi pysäyttänyt lapsen kunnes se anteeksipyyntö esitetään, eikä olisi antanut jatkaa heittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä, jos sen peholelun tilalla olisikn ollut kivenmurikka? Ja toinen kysymys vielä: Onko teidän perheessänne yleensä tapana pyytää anteeksi, jos tekee toiselle jotain pahaa, sanoo rumasti, potkaisee tms? Eli ymmärtääkö tuo lapsi, mistä anteeksipyynnössä on ylipäänsä kysymys. Onko hänellä siis malli, miten toimia? Että se ei ole mikään sivumennen heitetty "sori", vaan pysähdytään, katsotaan silmiin ja sanotaan sitten, mitä sanotaan (anteeksi, olen pahoillani, en tarkoittanut tuota jne.). Jos teillä aikuiset pyytävät luontevasti toisiltaan ja lapsiltaan anteeksi, niin pienikin oppii siinä sivussa jo mallin.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kasvatat häntä sarkastisella vittuilulla? Voisit opettaa ihan selkeästi, että on tapana sanoa "anteeksi", ihan perheenjäsenillekin.
Ja odotat sitä seutaavalla kerralla. Ei se siinä hetkessä vittuilemalla pakotettu pärskäytys ole aito anteeksipyyntö edes.
Ja muista ennen kaikkea itse elää kuten opetat. Pyydä myös lapseltasi anteeksi harkitsemattomia sanoja tai väsynyttä turhaa äksyilyä. Kunnioitus sinua kohtaan kasvaa siltä pohjalta miten kunnioitat toisia ihmisinä. Myös sitä lastasi.