Olisitko mielummin tyhmä ja onnellinen vai viisas & älykäs mutta ahdistunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miten niin monelle se viisaus ja älykkyys olisi onnellisuutta tärkeämpää. Vaihtoehtonahan oli se, että on sen viisauden ja älykkyyden lisäksi ahdistunut. Eihän tässä anneta sitä vaihtoehtoa, että sillä älykkyydellä saisi jotenkin ahdistuksen pois. Ja jotenkin tuntuu, ettette edes tiedä, mitä ahdistus voi olla. Ei mielensairauksia hoideta millään älykkyydellä. Eihän masennuskaan poistu sillä, että älykkäänä yrittää keksiä keinoa poistaa masennus!

Miksi teet saman oletuksen kuin aloittaja, eli että älykkyys toisi mukanaan jotenkin enemmän ahdistusta tai masennusta kuin tyhmyys? Eiköhän sen onnellisuuden/onnettomuuden määritä enemmän henkilön elämänkokemukset kuin älykkyys tai sen puute. Älykkäällä on luonnollisesti paremmat keinot käsitellä ikäviä asioita.

Onnellisuus on sitäpaitsi vain hetkittäistä, ei kukaan ihminen ole koko aikaa kuitenkaan onnellinen. Siksi pidän älykkyyttä tärkeämpänä, määrittää elämää hiukan enemmän kuin jokin hetkellinen onnen tunne. Kaikki ihmiset eivät muutenkaan haikaile jatkuvasti onnen perään, mitä se ikinä onkaan, vaan kykenevät nauttimaan elämästä vaikka se tarkoittaisi erilaisten tunteiden kohtaamista.

Aloituksessahan oli vain kaksi vaihtoehtoa: tyhmä ja onnellinen tai älykäs mutta ahdistunut. Itse ainakin käsitin tämän niin, että tuo tila olisi pysyvä eikä siihen voisi vaikuttaa. Eihän se toki oikeassa elämässä mene niin, että joku voisi aina olla onnellinen ja toinen aina ahdistunut, mutta itse käsitin kysymyksen näin.

Niin minäkin sen käsitin. Mutta nuo vaihtoehdot perustuvat tasan tuohon yhteen stereotypiaan. Muutenhan aloituksessa olisi voitu kysyä, olisitko mielummin älykäs ja onnellinen vai tyhmä ja masentunut.

No ehkä en vaan ymmärrä tämän tason juttuja, mulla on vähän erilaiset mietinnän aiheet. Voisin kuvitella, että jotkut 15-vuotiaat mahdollisesti miettisivät samanlaisia kysymyksiä kuin aloittaja...

Oletko vähän yksinkertainen? Kysymyksessä ei esitetä mitään stereotypiaa, vaan siinä on vaihtoehdot jotka ovat tarpeeksi ristiriidassa toistensa. Samoin voisi asetella kaksi erilaista arvoa esim. kysymyksellä "olisitko mielummin super kaunis mutta tyhmä vai mitäänsanomattoman näköinen mutta fiksu?" Tuo ei suinkaan tarkoita, että kaikki kauniit ihmiset olisivat tyhmiä tai rumat fiksuja, vaan sillä haetaan takaa sitä kumpaa vastaaja arvostaa enemmän; älykkyyttä vai ulkonäköä. Aloituksessa oli pointtina kysellä ihmisiltä arvottavatko he onnellisuuden aina älyn edelle, sillä tuo jakaa yleensä ihmisissä mielipiteitä. Ei ole mitenkään epäkypsää miettiä erilaisia arvoja ja omia prioriteetteja. Kaikilla aikuisilla onnellisuus ei todellakaan näytä tulevan aina ykkösenä, vaan monella esim. raha kiilaa elämän mielekkyyden ja jopa oman hyvinvoinnin edelle monessa asiassa. Halusin tietää, kuinka tärkeänä ihmiset pitävät älykkyyttä ja luopuisivatko he mielummin siitä kuin yleisestä onnellisuudesta. Ahdistus ei välttämättä ole mikään pysyvä tila, mutta se on yleensä aikamoinen riesa ja voi vaikeuttaa elämää siinä missä auttamaton tyhmyyskin. AP

Jäi näköjään pari sanaa tuosta välistä... Noh ehkä saatte kiinni. AP

Eikö kannattaisi kysyä tuota vain älykkäiltä? Tyhmän mielipide on yhtä tyhjän kanssa, mitä tähän kysymykseen tulee.

Miksi kysyt tuollaista? Ja luuletko edelleen, että älykkyys olisi syynä mielenterveysongelmiisi? Sinä et ole kovinkaan älykäs.

Turha kysymys: Tottakai tyhmä ja onnellinen!!

Vierailija kirjoitti:

Eikö kannattaisi kysyä tuota vain älykkäiltä? Tyhmän mielipide on yhtä tyhjän kanssa, mitä tähän kysymykseen tulee.

Miksi kysyt tuollaista? Ja luuletko edelleen, että älykkyys olisi syynä mielenterveysongelmiisi? Sinä et ole kovinkaan älykäs.

Miksi oletat, että aloittaja pitää itseään älykkäänä tai että hänellä on mielenterveysongelmia? Kaikille on jo tullut selväksi, kumpaa jengiä sinä edustat.

Tyhmä ja onnellinen. Ei tyhmä tiedä olevansa tyhmä ja jos tietääkin, ei se kuitenkaan ymmärrä mitä väliä sillä on. Ja onnellisia haluavat olla kaikki.

Tyhmä ja onnellinen. Elämä olisi ihanaa.

Olen älykäs, ahdistunut ja masentunut.

Olen tyhmä ja onneton niin mieluummin olisin se onnellinen tyhmä.

Vaihdan joskus pari sanaa työpaikkani siivoojan kanssa, joka on sekä tyhmä että onnellinen. Kun saisi vaan jättää projektityöt, sammuttaa valot päässä ja olla kuin hän. Niin minä usein ajattelen. 

Ovatko palstailijat täällä niin tyhmiä, etteivät osaa heittäytyä aloittajan esittämään leikkiin: kumman valitset, onnellisuuden + haitan vai älykkyyden + haitan?

Itse ottaisin onnellisuuden + haitan, koska onnellisuus on olotila, jota tavoittelen.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko palstailijat täällä niin tyhmiä, etteivät osaa heittäytyä aloittajan esittämään leikkiin: kumman valitset, onnellisuuden + haitan vai älykkyyden + haitan?

Itse ottaisin onnellisuuden + haitan, koska onnellisuus on olotila, jota tavoittelen.

Juuri näin. Ei ole kyse mistään stereotypiasta. Joku neropatti myös tuolla ylempänä ehdotti että aloitus olisi loogisempi jos se olisi tyhmä ja ahdistunut vai älykäs ja onnellinen... Se vasta olisikin vaikea kysymys :D

En kumpikaan.

Olen Mensan jäsen, enkä ahdistunut. Minusta se on aika mukava yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, miten niin monelle se viisaus ja älykkyys olisi onnellisuutta tärkeämpää. Vaihtoehtonahan oli se, että on sen viisauden ja älykkyyden lisäksi ahdistunut. Eihän tässä anneta sitä vaihtoehtoa, että sillä älykkyydellä saisi jotenkin ahdistuksen pois. Ja jotenkin tuntuu, ettette edes tiedä, mitä ahdistus voi olla. Ei mielensairauksia hoideta millään älykkyydellä. Eihän masennuskaan poistu sillä, että älykkäänä yrittää keksiä keinoa poistaa masennus!

 

Miksi teet saman oletuksen kuin aloittaja, eli että älykkyys toisi mukanaan jotenkin enemmän ahdistusta tai masennusta kuin tyhmyys? Eiköhän sen onnellisuuden/onnettomuuden määritä enemmän henkilön elämänkokemukset kuin älykkyys tai sen puute. Älykkäällä on luonnollisesti paremmat keinot käsitell

Just näin. Tietenkään en loputonta ahdistusta valitsisi, mutta en tajua tällaista kysymystä.

Viisas ja älykäs mutta ahdistunut. Käyttäisin lahjojani pääsemään irti ahdistuksesta.

Olen kokeillut jo olla tyhmä ja ahdistunut. Olisi kiva olla onnellinen. 

Tyhmä voi ajautua myös ahdistukseen, koska on höynäytettävissä. Ehkä mieluummin olisin tyhmä ja masentunut kuten suuri osa suomalaisista on, niin olisi jotain jaettavaa keskenään. Sitä pystyisi myös kehittymään aivan pohjalta paljon enemmän mitä älykäs ja onnellinen. Olisi elämässä ainakin tekemistä.

Olisin viisas ja ahdistunut. Nyt olen tyhmä ja ahdistunut, niin viisaana voisin ehkä tehdä asialle jotain. Se olisi muutenkin hyödyllinen avu.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdan joskus pari sanaa työpaikkani siivoojan kanssa, joka on sekä tyhmä että onnellinen. Kun saisi vaan jättää projektityöt, sammuttaa valot päässä ja olla kuin hän. Niin minä usein ajattelen. 

Teepä niin. Downshiftaa ja ala siivota. 

Minäkin olen Mensan jäsen ja aika tyytyväinen elämääni .  En suinkaan ole tehnyt elämässäni kaikkia ratkaisuja viisaasti, mutta mensalaisen puolison kanssa eläminen on oikein mukavaa.  Olemme asuneet yhdessä jo yli 30 vuotta. Emme ole rikkaita, mutta tulemme mukavasti toimeen ja duunikin on kummallakin aika sopiva. 

Olen kuullut aika usein, että puolisoiden tai muuten yhdessä asuvien älykkyysosamäärä pitäisi olla suurin piirtein sama. Silloin ajatusmaailmassa on riittävästi yhteistä ja elämä sujuu sopivasti. Toki elämässä on muitakin tärkeitä asioita.