Opet/Ltot suhtautumisesi ujoon lapseen?

Laitan mahdollisimman usein reippaan ja puheliaan lapsen vieruskaveriksi/työpariksi, että rohkaistuisi ja reipastuisi siinä sitten vähän. Mutta eipä sitä hirveästi voi muuta tehdä :-(

Vierailija kirjoitti:

Laitan mahdollisimman usein reippaan ja puheliaan lapsen vieruskaveriksi/työpariksi, että rohkaistuisi ja reipastuisi siinä sitten vähän. Mutta eipä sitä hirveästi voi muuta tehdä :-(

Eli viestit ettei lapsi kelpaa sellaisena kuin on? Aikas törkeää.

Itselläni se kokemus, että osaamattomuuta asian suhteen on. Pahimpia ovat nuoret hoitajat.

Ujot lapset on ihania! Minun luokassa saavat olla sellaisia kuin ovat, esiintyvät muille siinä määrin kuin itselle tuntuu hyvälle. Ujo voi osoittaa aktiivisuutta seuraamalla, kirjoittamalla hyviä muistiinpanoja, ehkä keskustelemalla pienessä ryhmässä tai parin kanssa. Ei kaikkien tarvitse aina olla suuna päänä :-)

Niissä on jotain vikaa. Erityistarkkailuun. Luultavasti jotain pahasti vialla kotiolosuhteissa. Hyväksikäyttöä mahdollisesti? Lastensuojeluilmoituksen paikka, jos on erityisen ujo.

Normaali lapsi on sosiaalinen ja kiinnostunut muista lapsista.

Huomioidaanko asiaa mitenkään koulutuksessanne? Luetteko esim. Liisa Keltikangas-Järvistä, joka on kirjoittanut paljon temperamentista ja ujoudesta.

Negatiivinen, epäluuloinen, vihainen. Sellainen on suhtautumiseni ujoihin.

Minusta taas juuri ennen ei saanut olla sellainen kuin on. Itse olin lapsena ujo, ja se koettiin haitaksi ja vääräksi. Uskon osan ongelmistani johtuneen siitä, että en saanut olla sellainen kuin olin ja tuntui että sitä ei hyväksytty.

Nykyään ujoutta ja herkkyyttä on tutkittu enemmän ja se on hyväksyttävämpää. Samoin kuin introverttiys. Itselläni ujous sekoittui herkkyyteen ja introverttiyteen.

Kokemukseni mukaan juuri pahinta on, jos lapsen toivotaan "reipastuvan" ja ehkä jopa syyllistetään ujoudesta ja verrataan toisiin. Tuon sijaan voitaisiin vain lapsen antaa olla sellainen kuin on ja arvostaa/tukea.

Ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko/ ahdistuneisuushäiriö ovat vaikeita tunnistaa toisistaan.

Siksi olisi hyvä selvittää onko lapsen käytös vain ujoutta vai onko taustalla jotain muuta.

On yhtä arvokas kuin muutkin. Ujous on ei ole synti eikä sairaus. Muutenkin tämä aikakausi korostaa aivan liiaksi ulospäinsuuntautuvuutta, sosiaalisuutta ja suuna päänä olemista. Jos kerran muutoinkin paasataan suvaitsevaisuudesta ja järjestetään mielenosoituksia sun muita, niin suvaitaan myös ujoutta, introverttisyyttä, hiljaisuutta jms...eikö näin? Ihmiset ovat erilaisia, joten ei väännetä kaikkia samaan muottiin, se vasta todellista rikkautta on kun on paljon eri tasoja. Opsin mukaan kaikkia pitää koulussa  kohdella tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko/ ahdistuneisuushäiriö ovat vaikeita tunnistaa toisistaan.

Siksi olisi hyvä selvittää onko lapsen käytös vain ujoutta vai onko taustalla jotain muuta.

No kyllä ne erottaa. Aivan ihme väite!

T. Ope

Itse olen lukenut paljon ujoudesta ja osaan suhtautua sellaisiin lapsiin. Olen tosin lähihoitaja mutta lasten kanssa työskentelen. Ujous on piirre siinä missä ulospäinsuuntautuneisuuskin.