Lue keskustelun säännöt.
Päätimme mieheni kanssa erota ja nyt olen aivan hajalla. Miten selviäisinkään ilman tyttäreni tukea?
26.09.2016 |
Takana pitkä liitto ja kaksi lasta. 18-vuotias tyttäremme muutti juuri omilleen ja kotiin jää vielä 11-vuotias poika. Eilen puimme tytön kanssa asiaa oikein kunnolla ja itkuhan siinä tuli. Hän kuitenkin lohdutti ja sanoi, että suruhan on puhdistava ja että itselleen pitää antaa tarpeeksi aikaa toipua.
Miten te muut pitkästä suhteesta eronneet olette päässeet asian yli?
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Prova. Ei kukaan 18v puhu noin.
Puhuu monikin. Itse asian todenperäisyyteen en ota kantaa.
T. Lukion opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä sitä eroa ainakaan sen lapsesi niskaan kaada.
Lähde tyttären kanssa baariin. Pari puumailu iltaa piristää kummasti.
Hanki vertaisiasi tukihenkilöitä. Ihan jo tyttäresikin takia, että hän saa rauhassa surra oman surunsa erostanne eikä tarvitse sinua kannatella. Tämä sanottuna noin 30v sen jälkeen, kun itse olin nuorena naisena vastaavasti tukihenkilönä. Näin ajattelen nyt: tukemani henkilön olisi vanhempana pitänyt ymmärtää hakea tukensa vertaiseltaan iässä ja elämänkokemuksessa. Toki olin altis kuuntelija, mutta en osannut suojella itseäni, lisäksi oli omiakin menetyksen tunteita jne. Älä kaada kuppiasi lapsesi niskaan, hänellä on omat tunteensa selvitettävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae sitä tukea tyttökavereiltasi, älä lapsiltasi!
Vierailija kirjoitti:
Hanki vertaisiasi tukihenkilöitä. Ihan jo tyttäresikin takia, että hän saa rauhassa surra oman surunsa erostanne eikä tarvitse sinua kannatella. Tämä sanottuna noin 30v sen jälkeen, kun itse olin nuorena naisena vastaavasti tukihenkilönä. Näin ajattelen nyt: tukemani henkilön olisi vanhempana pitänyt ymmärtää hakea tukensa vertaiseltaan iässä ja elämänkokemuksessa. Toki olin altis kuuntelija, mutta en osannut suojella itseäni, lisäksi oli omiakin menetyksen tunteita jne. Älä kaada kuppiasi lapsesi niskaan, hänellä on omat tunteensa selvitettävänä.
Lisään vielä, että kyllä minäkin osasin silloin alta parikymppisenä ladella nuo kliseet puhdistavasta surusta ja ajan antamisesta asioille jne. Olin ilmeisesti oikein hyvä kuuntelija ja tukihenkilö. Mitä se minuun itseeni vaikutti, ymmärsin vasta viitisentoista vuotta myöhemmin, kun mietiskelin mistä tietyt ajatusmallini johtuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen tytär ja tänään poika? Ero pitää kyllä puhua lasten kanssa läpi, mutta lasten lasien läpi katsottuna. Saiko tyttö puhuttua miltä hänestä tuntuu?
Nyt meidän sitten pitäisi ihastella tyttären viisautta sydämien kera?
Prova. Ei kukaan 18v puhu noin.