Lastensaairaala tekee Berneristä multimiljonäärin.

Alusta saakka olen saanut tuosta muikkelista jotenkin hyytäviä puistatuksen väreitä.

Raha ei väitetysti haise. Mutta onko todellisuudessa mitään ällöttävämpää kuin riistää ihmistä tämän elämän ehkä raskaimmassa mahdollisessa tilanteessa? Kukapa meistä ei antaisi lapsensa puolesta kaikkensa? Siitä tässä on kyse, tehdään bisnestä lasten ja heidän vanhempiensa kustannuksella. Iilimato järjestää palvelut, mutta kenellekään ei kerrota paljonko hän lähipiireineen vetää välistä. Ja tämä katsotaan yhteiskunnassamme jopa ansioksi, hän on hyvä "liikenainen".

Miten kukaan edes kehtaa rahastaa terveydellä, jonka luulisi olevassa ihmisten elämän ensisijaisin asia? Terveydenhuoltoon ei tarvita liike-elämän bisneslonkeroita pätkääkään.