mitä syitä minulla on elää?
-olen vaikeasti sairas
-en voi perustaa perhettä jos sattuisin haluamaan
-en voi harrastaa seksiä
-en ole koskaan seurustelut
-olen reilusti yli parikymppinen, lähempänä kolmeakymppiä, eikä minulla ole lukion jälkeistä tutkintoa
-olen velkaa reippaasti, sairausajasta ja sairaudenhoitokustannuksista
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa surulliselta. Hakeudu terapiaan puhumaan jos saisit apua?
Joo, olen viimein päässyt terapiaan, mutta tiedätkö miten vaikea sinne on päästä? Ei terapiaa saa helposti. Itse olin monta vuotta julkisen puolen "hoidossa" ja nyt vasta olen ollut vähän aikaa terapiassa... ap
Olet arvokas ihminen. Noihin mainitsemiisi seikkoihin liittyy varmasti paljon surua, mutta ne eivät vie kuitenkaan sinun ihmisarvoa.
Vierailija kirjoitti:
Olet arvokas ihminen. Noihin mainitsemiisi seikkoihin liittyy varmasti paljon surua, mutta ne eivät vie kuitenkaan sinun ihmisarvoa.
Kiitos.
surettaa vaan kun elämä menee kokonaan ohi. Ja kun ei voi kokea miehen kosketusta ja rakkautta. :( Opiskeluun yritän keskittyä, mutta sairauden takia sekin on vaikeaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
-olen vaikeasti sairas
-en voi perustaa perhettä jos sattuisin haluamaan
-en voi harrastaa seksiä
-en ole koskaan seurustelut
-olen reilusti yli parikymppinen, lähempänä kolmeakymppiä, eikä minulla ole lukion jälkeistä tutkintoa
-olen velkaa reippaasti, sairausajasta ja sairaudenhoitokustannuksista
Elä vaikka omaistesi vuoksi jos sinulla heitä on.
Vierailija kirjoitti:
Piri.
Ite olisin ehdottanu opiaatteja mut kumpi vain käy.
Sinulla on syytä elää jokainen hetki, jonka olet elossa. Elämä on ainutkertainen. Monttuun tai uurnaan päädyt aivan varmasti, kuten jokainen meistä. Mutta siihen asti jokainen hetki on arvokas. Miksi pitäisi pitää kiirettä siihen olemattomuuden tilaan?
Itsekin lähempänä kolmeakymppiä eikä vielä tutkintoa vuosien masennuksen kanssa painimisen vuoksi.
Mietin mihin elämässäni pystyin vaikuttamaan, vaihdoin ne negatiiviset asiat, joihin minulla oli valta vaikuttaa:
etsin mielekkäämmän työn, muutin mukavammalle asuinalueelle, tapasin uusia ihmisiä ja aloitin harrastuksen josta pidän.
Vuosi sitten olin pohjamudissa ja söin masennuslääkkeitä.
Älä luovuta! Onko jotain mihin kokisit voivasi positiivisesti vaikuttaa ap? :)
Sellaista se on. Mulla on monessa mielessä samanlainen tilanne. En pysty kunnolla työelämään ja olen kolmikymppinen vasten tahtoani sinkku, vähän luulen että sellaisena tulen myös pysymään...
Ap, sinulla on paljon sellaista omakohtaista kokemusta, tietoa, jopa tuskaa, jolla voit auttaa muita vaikeassa asemassa olevia. Olen varma, että ymmärrät monia, joilla on vaikeuksia paremmin kuin moni ns. terve. Se on tärkeä tehtävä, sillä saatat pelastaa jokun muun. Samalla kohtaat ihmisiä, kun annat ihmisyyttäsi muille saat sitä samaan vastaan.
Käy terapia loppuun, ehkä sen avulla löydät elämääsi mielekkyyttä! Onko sairautesi sellainen, että löytyisi vertaistukea ja ehkä jopa kumppani sitä kautta?
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinulla on paljon sellaista omakohtaista kokemusta, tietoa, jopa tuskaa, jolla voit auttaa muita vaikeassa asemassa olevia. Olen varma, että ymmärrät monia, joilla on vaikeuksia paremmin kuin moni ns. terve. Se on tärkeä tehtävä, sillä saatat pelastaa jokun muun. Samalla kohtaat ihmisiä, kun annat ihmisyyttäsi muille saat sitä samaan vastaan.
Näinhän se voi olla. Tuntuu että en kuitenkaan ikinä pääse kunnolla auttamaan sillä tiedolla mikä minulla on. Ja lisäksi se asenne, että minun kanssasi ei kannata seurustella tai minun ei kannata hankkia lapsia, koska sairaus. ap
Kuulostaa surulliselta. Hakeudu terapiaan puhumaan jos saisit apua?