yli kymmen vuotta kassalla töissä ja minusta on kehittynyt aikamoinen ongelmien ratkaisija

Minä sain itseasiassa viimeisen sysäyksen hakeutua opiskelemaan sosiaalityötä työskenneltyäni kaupankassalla muutaman vuoden. Toki ajatus kypsyi pikkuhiljaa mielessä ja oli alalle hakeutumisessa muitakin syitä, mutta kyllä ne viimeiset työpäivät siellä kaupassa asiakkaita katsellessa sai mut tajuamaan, että haluan oikeasti ymmärtää paremmin ihmismieltä ja yhteiskunnan ilmiöitä, jotka ihmiset kulloiseenkiin tilanteeseen ajaa. Ja haluan erityisesti olla mukana ohjaamassa ja löytämässä niitä ratkaisuja tilanteisiin - siistiä sisähommaa tehden, säädyllisen virkatyöajan raameissa hieman paremmalla palkalla.

Kaupankassalla joutui välillä kohtaamaan niitä samoja sossun asiakkaita pienellä palkalla iltavuorossa, jännittäen ehtiikö se hälyttämäni vartija paikalle, ottaen vastaan kaiken asiakkaan tuottaman paskan, haistattelun, uhkailun ja avautumisen yhteiskunnan epäkohdista. Jatkuva väkivallan uhka ja henkilökohtaisuuksiin menevät loukkaukset. Välillä olisi pitänyt olla kuusi silmää päässä ja selässä. Ja oikeasti tehtävänkuvaani kuului vain kassamyynti ja teollisen purkaminen. Kaupan kassalla totta tosiaan kohtaa koko yhteiskunnan kirjavan joukon aina kaappijuoppoelitistirouvasta, fitnessproteiiniaddiktista, velkaantuneesta peliongelmaisesta, rappionarkkarista, väsyneestä 4 lapsen yh-äidistä, kapinateinistä ja heitteillejätetystä adhd-lapsesta skitsofreenikkoon, joka ei kykene edes täyttämään ostoskoria ja valitsemaan juustoa ilman edunvalvojaa. Välillä kaupankassalla tuntui, että olen ainoa täysjärkinen koko maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Kun kerran niin hyvin tunnet ihmiset ostosten ja ulkonäön perusteella, niin mitä ongelmia minulla on tämän päiväisen kauppareissun perusteella.

Ostokset: postikortti jossa teksti "tee mitä haluat. Elämä edessä" ja iso tupakkaaski. Maksoin pankkikortilla

Ulkonäkö ja pukeutuminen: hieman ylipainoa, tukka ponnarilla, pelkkä ripsiväri, tummat kapeat farkut, sininen paita, tuubihuivi, farkkutakki ja tennarit sekä Longchampin musta laukku olan yli.

Mitä ongelmia minulla on ja mihin hoitoon lähettäisit?

Joko kortti on sarkastinen lahja eron hetkellä, tai sitten annat sen valmistujaislahjaksi tupakka-askin kanssa jollekin ystävällesi. Ongelmasi on kiire, yksinäisyys ja alakuloisuus, mutta toisaalta pyrit pitämään kuitenkin itsestäsi ja ulkonäöstäsi huolta, olematta mikään salikissa. Lähettäisin sinut lomalle. T. Ei ap