Mitä ajattelisit häävieraana, jos hääparin ei ole tarkoituskaan pysyä yhdessä loppuelämää?
Siis niin, että avioliitto olisi heille sellainen "katsotaan kauanko kestää" -juttu, jossa tärkeintä olisivat juridiset oikeudet ja syy pitää kivat juhlat. Rakastaisivat kuitenkin toisiaan, mutta olisivat skeptisiä sen suhteen, että pysyisivät naimisisa loppuelämänsä.
Kommentit (13)
Ei minua kiinnosta vaivata päätäni muiden ihmisten parisuhteilla. He ovat onnellisia ja ajattelevat samalla tavalla asiasta, hyvä heille.
Jättäisin menemättä mokomaan sirkukseen. Avioliitot ei usein kestä, mutta kyllä naimisiin pitää mennä sillä oletuksella, että tässä ollaan yhdessä finaaliin asti.
Ei sitä vieraille kannata sanoa. Kyllä avioon pitää astua sillä ajatuksella, että ollaan yhdessä loppuun asti. Juhlia voi muutenkin.
Ei kai siitä vieraille kannata mitään puhua...
Ellei "katsotaan kauanko kestää" ole olevinaan tyypillistä suomalaista vähättely- ja mitätöintihuumoria, niin pidän häitä aika turhina. Bileet voi järjestää helpomminkin.
Kukaan avioliiton solmiva ei voi olla varma kestääkö se loppuelämän, paitsi jotkut konservatiiviset katoliset, pulut ja joutsenet. Mutta pyrkimys siihen olisi hyvä olla.
Me mennemme naimisiin lähinnä sen takia, että avioparina saamme helpommin oleskeluluvan sieltä, missä toinen sattui milloinkin työskentelemään. Paljon reissatessa avioliitto vaaditaan myös siihen, että saan olla puolisoni lähiomainen, jos hänelle kävisi jotakin (jos asuisimme vain yhdessä paikassa, voisi lähiomaisen ilmoittaa omaan sairaalaan, mutta reissatessa sairaalaa ei voi aina tietää etukäteen).
Emme kuitenkaan ole liikkeellä sillä periaatteella, että tässä suhteessa ollaan kuolemaan asti. En minä ainakaan pysty sanomaan, millainen ihminen olen 30 vuoden päästä, mitä haluan silloin ja puhumattakaan siitä, kuuluuko nykyinen puolisoni vielä suunnitelmiini silloin.
ap
Söisin kakkua tyytyväisenä ja nauttisin juhlista. Ei ole minun asiani, miten heidän suhteensa alkaa toimia.
Noinhan se on aina, mutta sitä ei vain sanota ääneen. Juhlisin heidän kanssaan sitä hetkeä ja rakkautta. Tulevaisuudesta kukaan ei voi tietää. On rehellistä myöntää, ettei tämä ehkä tule loppuelämää kestämään.
Vierailija kirjoitti:
Me mennemme naimisiin lähinnä sen takia, että avioparina saamme helpommin oleskeluluvan sieltä, missä toinen sattui milloinkin työskentelemään. Paljon reissatessa avioliitto vaaditaan myös siihen, että saan olla puolisoni lähiomainen, jos hänelle kävisi jotakin (jos asuisimme vain yhdessä paikassa, voisi lähiomaisen ilmoittaa omaan sairaalaan, mutta reissatessa sairaalaa ei voi aina tietää etukäteen).
Emme kuitenkaan ole liikkeellä sillä periaatteella, että tässä suhteessa ollaan kuolemaan asti. En minä ainakaan pysty sanomaan, millainen ihminen olen 30 vuoden päästä, mitä haluan silloin ja puhumattakaan siitä, kuuluuko nykyinen puolisoni vielä suunnitelmiini silloin.
ap
Järkevää toimintaa.
Jokainenhan voi asettaa itse tavoitteet avioliitolleen. Eihän se muille kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin menemättä mokomaan sirkukseen. Avioliitot ei usein kestä, mutta kyllä naimisiin pitää mennä sillä oletuksella, että tässä ollaan yhdessä finaaliin asti.
Miksi avioliiton pitäisi kestää toisen elämän loppuun asti?
Lahjojen perässä.