Minun äiti oli 29v kun synnytti minut ja kyllä mua enemmän hävetti...

Vai?



Itse olen kuitenkin syntynyt 1969 ja äiti oli silloin 32v.



Silloin 10-20 vuoden ikäero oli enemmän kuin nykyään. 30-luvuilla syntyneillä oli lapsuus aika karu.



Elämä on nykyään erilaista, mutta soisin jokaisen lapsen syntyvän yritettynä ja toivottuna. Oli vanhemmat sitten minkäikäisiä tahansa.

Ainakin oman lapseni koulukaverien äidit ja isät ovat lasteni mielestä kuulema ihan mummoja ja pappoja! Ja minä kuulema tosi nuori äiti vielä :) (ikää kylläkin jo 35v.).

Ei se ikä aina ratkaise. Vanhakin voi olla nuorekas mieleltään, nuori kaavoihinsa kangistunut.

alkaa olla samaa vanhaa massaa, ei se tajua kuka on oikeasti vanha tai nuori.

ja vielä teini-iässä pahempaa, jos vanhemmat uskaltavat olla vanhempia, eivätkä leiki kavereita.



Tuossa aiemmin joku kirjoitti, että voipi olla tulevaisuudessa nolompaa olla nuorten vanhempien lapsi kuin vanhojen. Suurin osa lapsista syntyy yli 30-vuotiaille...

Oliskohan sinussa itsessäsi jotain vikaa jos koet, että äitisi ei kelvannut sinulle äidiksi ikänsä takia.

Häpeäisit vähän.

Itse häpesin äitiäni, joka jo kolmekymppisenä näytti ihan mummolta, nutturat ja mummon vaateus ja olemus.

ja samanikäisiä äitejä oli monissa kaveriperheissä (olihan 60-luvulla perheiden koot muutenkin yleensä suurempia kuin nykyisin, joten äitejäkin oli hyvin monenikäisiä). En muista, että lapsuudessani olisi koskaan vertailtu vanhempien ikiä. Joillakin vanhemmat olivat nuorempia, joillakin vanhempia ja sillä siisti.



Itse sain esikoiseni yli 30-vuotiaana enkä ole koskaan tuntenut olevani vanhempainilloissa tms. " vanha" . Ennemminkin valtaosa on näitä vähän myöhemmin esikoisensa saaneita ja nämä teiniäidit erottuvat joukosta selvästi nuorempina.

äitini oli 28-vuotias ensisynnyttäjä vuonna -73, iän takia en ikinä ole äitiäni hävennyt. Murkkuikäangstissa kyllä mutta muista syistä. Miksi vanhempiaan pitäisi iän takia hävetä :-o ?



Olin 14 v kun hain kerran pikkuveljeni pph:lta ja silloin eräs pikkutyttö hihkaisi kovaan ääneen että: " X:llä on kaksi äitiä!" . Mielsi siis ihan täti-immeiseksi murkkuikäisen.



Itse olin parikymppisenä sitä mieltä että kolmekymppinen on ihan ikäloppu. Nyt tuntuu että 6-kymppiset vanhempanikaan eivät ole vielä vanhoja. Vanha on ehkä 70-vuotias?

Opetushommissa olen myös itse nähnyt sen, että vanhempia on joka lähtöön. Jotkut nuoria, jotkut vanhempia ja kaikkea siltä väliltä. Olemus vaihtelee myös vanhemmilla laidasta laitaan, eikä ole lainkaan riippuvainen henkilön iästä.

Voimia sulle kasvun tiellä!

..juhlivat ja rellestivät kuin teinit ja alle nelikymppisinä istuivat samoissa pikkukaupungin kuppiloissa kuin me juuri 18 vuotta täyttäneet. Oli siinä iässä äärettömän noloa, mukamas. Vähän aiemmin vielä vanhemmilla oli villimpiä kotibileitä kuin meillä nuorilla, älyttömän kiusallista sekin. Ottivat kai takaisin pikkumuksujen kanssa vietettyä nuoruuttaan. Itse aion ensin juhlia ja hillua tarpeekseni ja perustaa perheen vasta sitten.