Miten toisen naisen kauneus on toiselta naiselta pois?
Tälläkin palstalla on havaittavissa, että oikeasti kauniita ja hyvännäköisiä naisia koitetaan lytätä ja vähätellä. Etsimällä etsitään virheitä. Samaan aikaan jopa rumia tai keskinkertaisia naisia pönkitetään kauniiksi. Onko se jotain omaa ulkonäön kohottamista, kun voi haukkua itseään kauniimpaa ihmistä? Epäitsevarmuutta?
Miten toisen kauneus on keneltäkään muulta pois? Itse näin naisena huomaan ihastelevani kauniita naisia jopa useammin mitä komeita miehiä. Minusta kaunis nainen on ilo katsella.
Kommentit (19)
Koska miehet katselee sitä kauneinta eikä toiseksi kauneinta, jokainen haluaa huomiota ja kaunis nainen vie muiden mahdollisuudet siihen
Kateellisuus vie kalatkin vedestä, tai nykyään voisi kai sanoa että kateellisuus vie tykkääjät somesta.
Paras esimerkki oli se keskusteluketju siitä mohikaanimikan tyttöystävästä. Katkeruuden määrä saavutti varmaan jonkinlaisen ennätyksen. Naiset voisivat kysyä itseltään miksi yhden miehen naisvalinta otti niin koville?
Onpas täällä jengillä lapsellinen ja typerä käsitys kauneudesta ja rumuudesta.
Noh, täytyy toivoa että edes maailma muuttuisi, nää on kuitenkin aika monimutkaisia juttuja, ja selkeästi liian vaikeita monen henkisille resursseille.
Vierailija kirjoitti:
Paras esimerkki oli se keskusteluketju siitä mohikaanimikan tyttöystävästä. Katkeruuden määrä saavutti varmaan jonkinlaisen ennätyksen. Naiset voisivat kysyä itseltään miksi yhden miehen naisvalinta otti niin koville?
Taisi olla siinä kyse lähinnä lapsenlapsi-isoisä-suhteesta, ei ulkonäöstä.
En tiedä, enkä ymmärrä. Työskentelen muodin parissa, joten vietän paljon aikaa mallien ja muuten vaan poikkeuksellisen kauniiden ihmisten kanssa. Itse olen ihan tavis mutten ole ikinä heitä kadehtinut enkä edes pode alemmuuskompleksia heidän seurassaan (asia jota moni kaverini ei voi käsittää).
Mä en vertaile itseäni muihin, elämä ei ole kilpailu eikä muiden onni, menestys tai kauneus ole multa pois.
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä jengillä lapsellinen ja typerä käsitys kauneudesta ja rumuudesta.
Noh, täytyy toivoa että edes maailma muuttuisi, nää on kuitenkin aika monimutkaisia juttuja, ja selkeästi liian vaikeita monen henkisille resursseille.
Tämä keskustelu koskeekin ainoastaan ulkoista kauneutta. Kauneus on toki aina katsojan silmissä, mutta semmoinen katsoja, joka kokee oikeudekseen arvostella negatiivisesti toisen ulkonäköä, olipa tämä kaunis tai ruma, niin ei ainakaan omaa sisäistä kauneutta.
Ja auta armias jos joku nainen täällä kehtaa myöntää pitävänsä itsensä ehostamisesta (meikkaaminen, hiusten laittaminen, kynsistä huolehtiminen ja kauniisti pukeutuminen) niin johan saa heti ämpärillisen paskaa niskaan miten olet tyhmä bimbo ja "onneksi mulla on MUUTAKIN SISÄLTÖÄ ELÄMÄSSÄ".
Todella outo ajatus, että nainen, joka kehtaa panostaa ulkonäköönsä ei sitten teekään mitään muuta elämässään. Herranjumala, jopa mun 80-vuotias isoäiti valitsee huulipunan, korut ja vaatteet huolella ennenkuin astuu ovesta ulos. Se vaan on asia mikä on opetettu mulle lapsesta asti, että on kohteliasta itseään ja muita kohtaan olla huolitellun näköinen ihmisten ilmoilla.
Onko muka niin että miehet EIVÄT ole kateellisia sille porukan miehelle, joka saa kaikki naiset? Mitä se miesten suhtautuminen sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Ja auta armias jos joku nainen täällä kehtaa myöntää pitävänsä itsensä ehostamisesta (meikkaaminen, hiusten laittaminen, kynsistä huolehtiminen ja kauniisti pukeutuminen) niin johan saa heti ämpärillisen paskaa niskaan miten olet tyhmä bimbo ja "onneksi mulla on MUUTAKIN SISÄLTÖÄ ELÄMÄSSÄ".
Todella outo ajatus, että nainen, joka kehtaa panostaa ulkonäköönsä ei sitten teekään mitään muuta elämässään. Herranjumala, jopa mun 80-vuotias isoäiti valitsee huulipunan, korut ja vaatteet huolella ennenkuin astuu ovesta ulos. Se vaan on asia mikä on opetettu mulle lapsesta asti, että on kohteliasta itseään ja muita kohtaan olla huolitellun näköinen ihmisten ilmoilla.
Jatkan: tämä huoliteltuna oleminen koskee siis sekä miehiä että naisia. En ole tainnut ikinä nähdä isoisääni tai isääni verkkareissa ja parta ajamatta (paitsi esimerkiksi lenkillä tai sairaana ollessa).
Suosituin, missityyppinen kauneusihanne on itseasiassa vain keskimäärin vähiten ärsyttävä. Sellainen kauneus on riskitöntä, mutta se ettei se herätä juurikaan negaatioita, ei tarkoita sitä että se olisi jollain absoluuttisen kauneuskäyrän kiistattomalla huipulla. Kauneimpia asioita ovat usein ne jotka jakavat tunteita. Mikä on toiselle kaunista, on toiselle epämielyttävää, eikä kauneus siksi ole vertailukelpoisia. Vähiten provosoiva ulkonäkö taas on.
Kaunedessakin kiinnitämme huomiota rosoon ja kontrasteihin, ja tämä keskinkertainen kauneus, jonka tarkoitus on vain ärsyttää mahdollisimman harvaa, ei edes jätä vahvaa muistijälkeä useimpien mieleen.
Että niin, jossa aloituksessa ei oikeassa maailmassa edes ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras esimerkki oli se keskusteluketju siitä mohikaanimikan tyttöystävästä. Katkeruuden määrä saavutti varmaan jonkinlaisen ennätyksen. Naiset voisivat kysyä itseltään miksi yhden miehen naisvalinta otti niin koville?
Taisi olla siinä kyse lähinnä lapsenlapsi-isoisä-suhteesta, ei ulkonäöstä.
I call bull-fucking-shit! Jos se Mikan nainen olisi sellainen satakiloinen ja tavallisen näköinen matami, kukaan ei olisi asiasta naputtanut sitten vähääkään. Sen naisen seksikkyys ja viehättävä ulkonäkö triggeröi näitä palstan jo elähtäneitä mammoja aika pahasti ja sen huomasi ihan selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Onko muka niin että miehet EIVÄT ole kateellisia sille porukan miehelle, joka saa kaikki naiset? Mitä se miesten suhtautuminen sitten on?
Hyvä kysymys! Kertokaa miehet kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Paras esimerkki oli se keskusteluketju siitä mohikaanimikan tyttöystävästä. Katkeruuden määrä saavutti varmaan jonkinlaisen ennätyksen. Naiset voisivat kysyä itseltään miksi yhden miehen naisvalinta otti niin koville?
Yhden miehen naisvalinta ottaa toisille naisille koville ainoastaan silloin, jos se mies sattuu olemaan sellainen tasokkaampi mies, jonka kaikki naiset haluavat. Jonkun tavallisen, ehkä vähän vatsakkaamman peruspenan naisvalinta ei kiinnosta tavallista naista ollenkaan.
Ei kannata vetää johtopäätöksiä tämän palstan keskustelujen perusteella. Täältä puuttuu kokonaan ne täysjärkiset työssä käyvät ihmiset.
Itse olen todella ruma, ja se on minulta pois, totta kai se on. Olen ruma, koska muut ovat minua kauniimpia, siispä heidän kauneutensa on pois minulta. (Ehkä olisin tavis, jos kaikki muutkin olisivat yhtä rumia kuin minä.)
En ole varma, onko toisten kauneus pois tavikselta (ei rumalta mutta ei huomattavan kauniiltakaan). Se kai riippuu siitä, mitä tavis elämältään haluaa. Jos haluaa uida miesten ihailuissa, niin sitä ei saa, koska kauniimmat saavat, jolloin kateus on ymmärrettävää, vaikkei luultavasti mitään autakaan. Jos kuitenkin riittää, että on kohtuumahdollisuudet saada edes muutaman miehen ihailu, löytää tarpeeksi kiva seurustelukumppani, ei tarvitse kadehtia niitä, joita ihaillaan suorastaan "liikaa", koska itselläkin on riittävästi.
Minulle tuo viimeksi mainittu olisi hienoa, minulta on siis "pois" jo taviksien perusulkonäkö, koska haluaisin edes samanlaiset mahdollisuudet kuin heillä, mutta rumuuteni vuoksi mahdollisuuteni eivät voi olla samat. Kadehdin, mutta en kuitenkaan lähes koskaan kateuksissani hauku itseäni kauniimpia kateuttani tiedostamatta. Minulle kateuteni on niin itsestäänselvää, etten voi olla tiedostamatta sitä. Ehkä tuo haukkuminen on nimenomaan sitä tiedostamatonta kateutta? On helpompaa tuntea suuttumusta, ylemmyydentuntoa, myötähäpeää ym. jonkun toisen "viaksi" luokiteltavia tunteita, joita näillä haukkujilla omien sanojensa (ja ehkä luulojensakin) mukaan on, kuin kateutta, sillä silloin joutuu tuntemaan itsensä riittämättömäksi ja huonoksi.
Kateellisen ihmisen ajattelu: "Tuo on paljon kauniimpi kuin minä, tuolla on paljon enemmän mahdollisuuksia kuin minulla, hänen elämänsä on paljon helpompaa. Se ei ole reilua! Yritänpä tehdä hänen elämästään edes vähän vaikeampaa." Kateellinen ehkä jollain tavalla ajattelee, että kateuden kohde ansaitseekin esim. haukkumiset, koska se tasoittaa eroja ja maailma on sitten vähän reilumpi...
Meillä ei ole ikinä lapsuudenperheessä korostettu ulkonäköä. Äitini erityisesti on aina ollut vaatimaton eikä ole meikannut. Kuitenkin aina ehkä juuri siksi ettei äiti hirveästi itseensä panostanut ostettiin minulle ja siskolleni aina siistit vaatteet, jotka äiti silitti aamuisin. Nykyajan vaatteita ei onneksi tarvitse pahemmin silittää.
Isän puolelta on tullut esteettisyys. Isälläni on hyvä maku ja hänen ostamansa asiat olivat aina kauniita. Muistan kun lievästi alipainoisena teininä tuskailin urheilun muokkaamia reisiä ja isä tokaisi, että pojat tykkää kun on vähän muotoja. Isä myös saattoi ihmetellä ääneen että miten hän ja äitini ovat saaneet niin nätit tyttäret. Isän äiti oli jotenkin glamour vaikka ihanan hömppä ja nöyrä, hänen kampauspöytänsä, paplarit, Max Factor Panstick ja Laura Ashleyn hajuvesi on jääneet mieleen. Isän äiti oli se henkilö joka kehui ulkonäköäni mutta kaikki pysyi kohtuudessa koska perheemme muuten oli hyvin tavallinen.
Erikoista on että vaikka äitini ei ole koskaan meikannut, meikkaa siskoni ja minä. Teinityttäreni on oikea purnukkafriikki ja tietää tuotteista kaiken. Se on hassua koska hänen iässään mulla oli vain kivipuuteri, ripsiväri ja huulirasva.
Mulle itsestäni huolehtiminen on osa hyvää oloa. En pidä itseäni missinä ja olen enemmänkin yllättynyt siitä että olen saanut huomiota. Teininä en uskonut itseeni ja luulin poikien kiinnostusyrityksiä kiusaamiseksi. Nykyisin on aika hyvä olo omassa kehossa. En ahdistu jos en ole treenannut moneen kuukauteen. Luotan siihen että minua rakastetaan sellaisena kuin olen. Negatiiviset ihmiset yritän unohtaa.
Kateus vie kalatkin vedestä.