Mies tahtoisi lapsen, minä haluan erota
Mieheni on alkanut miettimään perheen perustamista. Yleensä kai tämä olisi naiselle kuin lottovoitto, kun lapsen hankinta -idea tulee mieheltä.
Aloin pohtimaan yhteistä elämäämme, ja tuntuu että ero olisikin parempi vaihtoehto. Arjen vetovastuu on jo nyt kokonaan minun harteillani ja voin vain kuvitella mitä lapsen kanssa kävisikään. En jaksa olla vastuussa kaikesta nyt, saati jos meitä olisikin kolme tai enemmän.
Mieheni on klassinen mies joka ei tartu mihinkään kotityöhön käskemättä, jos edes silloinkaan. Asiasta mies ei halua puhua vaan alkaa syyttelemään minua että ongelmat ovat vain minun päässäni ja olen saanut tällaisia ajatuksia kavereilta/femakoilta jne.
Olisi ihanaa jos asioista saisi keskusteltua ja mies kuuntelisi. Nyt hän vain vähättelee mielipiteitäni ja tunteitani. Ajatuksia, neuvoja, kommentteja?
Kommentit (19)
Olet oikeassa. Jos sinusta tuntuu että haluat erota niin erotkaa nyt. Ei sitten kun lapsi on tullut ja katkeroidut ja eroat vasta sitten. Nyt jäät yksin, myöhemmin yksinhuoltajaksi.
Olet risteyksessä, jossa toisessa suunnassa on suunta äidiksi, ja toisessa suunnassa on se olemattoman täydellisyyden odottelu.
Älä tee lasta, ota ero. Sanoit jo itse kaiken tarpeellisen.
Jos teet lapsen, huomaat pian olevasi kahden lapsen yksinhuoltaja.
Vierailija kirjoitti:
Olet risteyksessä, jossa toisessa suunnassa on suunta äidiksi, ja toisessa suunnassa on se olemattoman täydellisyyden odottelu.
En odota täydellisyyttä, vaan tasa-arvoista kumppania. Ap
Eihän tuollaisen kumppanin kanssa voi lähteä lapsia hankkimaan, jos hän ei kerran hoida omaa osuuttaan kotitöistä ja sen lisäksi on vielä keskustelukyvytön (vähättelee ja syyttelee sinua mielipiteistäsi).
Eroa. On aina parempi olla yksin kuin sellaisen puolison kanssa, joka on sinulle väärä ihminen. Ne tulevat lapsetkin kärsisivät tuollaisesta ilmapiiristä kotona.
Koen että mieheni voisi olla hyvä puoliso, mutta ei vain viitsi olla sellainen. Nykyään hän on vihainen koko ajan enkä enää millään jaksa olla ymmärtäväinen häntä kohtaan. Koko ajan saa olla varpaillaan ettei mies suutu = vietän aikani mieluummin yksin. Ap
Olen kahdesta parisuhteesta eronnut siinä vaiheessa, kun olisi "pitänyt" alkaa yrittää lasta. Ensimmäisen miehen kanssa meillä oli jo yksi, jonka syntymän jälkeen sain muutaman kerran turpiini mieheltä. Olin tavallaan antanut nämä jo anteeksi, tai niin luulin, mutta kun mies alkoi puhuta toisesta lapsesta, tajusin että olen mieluummin yhden lapsen yh, kuin kahden lapsen äiti onnettomassa liitossa, jossa väkivallan uhka.
Sitten aloin seurustella toisen miehen kanssa. Hän ja lapseni eivät koskaan oikein lähentyneet eikä mies halunnut ottaa vastuuta meidän arjesta, mikä ei minulle sinänsä ollut ongelma siinä vaiheessa, kun meillä oli tämä "aikuinen parisuhde", jossa mies huolehti ensisijaisesti omista tarpeistaan, minä omistani ja lapsen. Sitten mies alkoi haluta yhteistä lasta. Jälleen tajusin, että en koe lähtökohtaa tarpeeksi tasapainoiseksi ja miestä sellaiseksi, jonka kanssa halusin arkeni jakaa, kun ei hän ollut sitä halunnut jakaa minun ja lapsenikaan kanssa. En uskonut, että yhteinen lapsi olisi yhtäkkiä maagisesti saanut hänestä kotikeskeisen, avuliaan ihmisen, kun ei hän sitä tässä 35 vuoden iässä ollut edelleenkään. Niinpä erosin.
Nyt olen onnellinen yhden lapsen äiti ja ilman parisuhdetta viimeiset vuodet, hyvin onnellinen näin.
Aloittaja on tyypillinen ilkeä kusipäänainen.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on tyypillinen ilkeä kusipäänainen.
Ja milläköhän tavalla? Etten suostu kenenkään kotiorjaksi ja ala tekemään lapsia epäsopivan kumppanin kanssa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on tyypillinen ilkeä kusipäänainen.
Ja milläköhän tavalla? Etten suostu kenenkään kotiorjaksi ja ala tekemään lapsia epäsopivan kumppanin kanssa? Ap
No mikset sitten rehellisesti eroa ja lopeta poraamista täällä?
Erotkaa ja tehkää lapsi. Kummatkin ovat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Koen että mieheni voisi olla hyvä puoliso, mutta ei vain viitsi olla sellainen. Nykyään hän on vihainen koko ajan enkä enää millään jaksa olla ymmärtäväinen häntä kohtaan. Koko ajan saa olla varpaillaan ettei mies suutu = vietän aikani mieluummin yksin. Ap
Eli teoriassa kaikki on hyvin, mitä nyt vähän käytäntö mättää.
Erotkaa.
Hyi, en voisi edes harrastaa seksiä tuollaisen miehen kanssa (ei onnistuisi, sillä en kykenisi kiihottumaan ja näin kostumaan).
Älä nyt lapsia sen kanssa tee, ota ero.
Voimia.
Vaikutat järkevältä ja tasapainoiselta ihmiseltä :) Tsemppiä päätöksentekoon!
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat järkevältä ja tasapainoiselta ihmiseltä :) Tsemppioä päätöksentekoon!
Kiitos. Vaikeaa tulee olemaan. Erossahan saisin kaikki vihat niskoilleni. En usko että tätä asiaa saataisiin läpikäytyä hyvissä merkeissä. Ap
Yrittääkö se sillä lapsella sitouttaa sinut itseensä? Jos on huomannut eroaikeesi?