Lue keskustelun säännöt.
Mikä meillä työssäkäyvillä on vikana?
03.07.2008 |
Omassa tuttavapiirissäni, itseni mukaan lukien, ei taida olla ketään, joka ei olisi aivan poikki ja uupunut omasta työstään. Mikä muutos vuosien myötä oikein on tapahtunut, sillä vanhempani eivät tällaista omasta työelämästään tunnista ollenkaan. Heidän mielestään se johtuu siitä, että nykyään valitetaan pikkuasioista ja ollaan niin heikkoja, mutta itse en kyllä usko sen tuosta johtuvan.
Kommentit (15)
Palkka on huono, mutta se on pieni hinta siitä että mieli lepää ja stressiä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että yritetään selvitä vaikka hampaat irvessä mahdottomista työtehtävistä, koska ei voida luopua matkustelusta, kakkosautosta tai omakotilukaalista. Oliko vanhempien aikana "pakko" omistaa niin paljon?
aloilla on paljon uupumusta, koska tekevät hirveän raskasta työtä kuten sosiaaityöntekijät. Ahneita ei kyllä ole ja palkka siis pieni.
Oletko vativammissa tehtävissä kuin äitisi ja isäsi olivat aikoinaan?
Eipä olisi ennen käyty yt-neuvotteluja ja irtisanottu isoja joukkoja ihmisiä syystä että firma tuotti voittoa. Eli syystä että opitionsaajat haluaa VIELÄ LISÄÄ voittoa.
aloilla on paljon uupumusta, koska tekevät hirveän raskasta työtä kuten sosiaaityöntekijät. Ahneita ei kyllä ole ja palkka siis pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä on vaativaa ja kotona myös. Ennen lapset elivät pellossa (huonohuono!). Ei stressattu turvaistuinten kanssa autoissa (itkevä vauva turvaistuimeen, apua!), pyöräilykypärien kanssa polkupyöräilllessä, ei lukita pyöriä ja varotaan vaarallisia aikuisia (vaikeaa lähteä ajelulle, pyörä ei enää odota kerrostalon oven edessä lukitsemattomana ja välipalat tule ulos kesken kesäleikkien, kun äiti kyttää ulkona), ei pesty lasten hampaita ja oli isompi suku auttamassa.
13-21.
En kyllä voi sanoa olevani poikki tai uupunut. Tykkään työstäni ja koen sen mielenkiintoiseksi ja haastavaksikin, mutta en liian vaativaksi.
Mies ajaa rekkaa, eli on 3-4pvää yhtämittaa reissussa, sitten taas 1-4 päivää kotona.
Meillä on 4 lasta, vanhin 10v ja nuorin 1v6kk. Lapset hoidossa pphoitajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rauhallista, ehtii netissäkin surffailla. Tulen tänne mielelläni joka aamu rauhoittumaan kodin askareista.
olen samalla alalla vanhempieni kanssa, joten sitä on helppo vertailla. Ja ystäväpiirissäni on kaikenlaisten alojen edustajia. Moni on ollut sairaslomallakin useasti kun ei jaksa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on aina ollut huonohko palkka (etenkin koulukseen nähden) ja silti välillä aivan älyttömän vaativat työtehtävät. Olen työtehtäviä kyllä vaihtanutkin, mutta tämä vain on sellainen ala että työt eivät oikein ikinä tule tehdyksi. Pitää sopeutua jatkuvaan keskeneräisyyteen vaikka toisaalta on ne ylhäältä tulevat tulospaineet koko ajan niskassa. Mitään uraa en ole koskaan luonut ja optioista ei minun kohdallani tietoakaan..
Mies tekee kyllä koulutustaan vastaavaa ja aika vaativaakin työtä, josta erittäin paljon tykkää. Jaksaa mielestäni paremmin stressaamatta ja luulen, että kokee työn eri lailla mielekkääksi. Saa kyllä parempaa palkkaakin ja erinäisiä lisäetuja, mutta ei hän silti ainoastaa niiden takia jaksa. Perhe on meille molemmille tärkein asia, ja perheen ja työn lisäksi esim. omat harrastukset on jätetty sivuun muutamiksi vuosiksi.
- Todellinen kiire: miettikää nyt miten paljon asiat ovat nopeutuneet 70-luvusta. Esimerkki: ajattele, jos tekisitkin puhelimella ja postitse kaiken sen mitä teet nykyisin sähköpostilla!!
- Päälle jäänyt säästökuuri: mahdollisimman pienellä porukalla teetetään mahdollisimman paljon töitä (valittaminen törmää pelko persuuksissa -ilmiöön, kts. alla)
- Muoti-ilmiö nimeltä kiire: kaikkialla siitä puhutaan, pakkohan työn on olla stressaavaa
- Pelko persuuksissa -ilmiö: laman jälkeen mikään ei ole ollut entisellään. Työn jatkuvuudesta ei koskaan voi olla täysin varma ja entä jos mitään muuta työtä ei löydykään? pakko on painaa täysillä, että osoittaa olevansa työpaikkansa arvoinen.
- Työ-yhteisön muutos: kuka enää ryyppää työkavereiden kanssa keskellä päivää toimistolla, kuten 70-luvulla kuulema tekivät? Työstä on tullut yhä virallisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Todellinen kiire: En käytä sähköpostia varsinaisen työni tekemisessä, korkeintaan otan tilauksia vastaan (nekin useimmiten puhelimitse)
- Päälle jäänyt säästökuuri: mahdollisimman pienellä porukalla teetetään mahdollisimman paljon töitä: tämä on pienessä ja köyhässä kunnassa täysi fakta.
- Muoti-ilmiö nimeltä kiire: Jatkuvasti toimimme yhden henkilön vajauksella. Pidemmän päälle melko kuluttavaa.
- Pelko persuuksissa -ilmiö: Et ole sattunut huomaamaan muutamien isojen firmojen isoja irtisanomisuutisia?
- Työ-yhteisön muutos: Eipä ole aikaa eikä energiaa enää töiden päälle työyhteisön kissanristiäisiin ottaa osaa, voisivat lopettaa ne kokonaan.
ihmisillä on niskassaan, siinä tilanteessa ei voi lähteä paskasta duunipaikasta noin vaan litomaan, pakko kestää hammasta purren, kun muuten menee talo alta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulutustani ja osaamistani vastaavissa tehtävissä. Työ oli yksinkertaisesti niin puuduttavan tylsää ja vastenmielistä mutta silti kiireistä suuren osan ajasta, että se kulutti henkisesti. Uupumus hellitti kun pääsin vähitellen mielenkiintoisempiin ja haastavampiin työtehtäviin.
Hirveän pienellä ihmismäärällä hirveän paljon töitä. TULOSTA pitää syntyä, eli siis järjetön kiire AINA ja jatkuva stressi. Ei voi luottaa pysyvään työpaikkaan, kaikesta saa tapella (vapaasta, palkasta) jne. Ne on näet nyt työnantajan markkinat, näin siitä tavallinen tallaaja sitten kärsii (ja tavallisen tallaajan perhe).