Aamutuimaan bussissa

Maanantaiaamuisin bussissa on ihan oma tunnelmansa. Luulin jo, että se teinipoika, jonka korvanapeista tuli niin kovaa musaa, että rumpu- ja bassokuviot erottui neljän metrin päähän, olisi tärsyttäjä numero yksi, kunnes seuraavalta pysäkiltä tuli kyytiin ystävätärpariskunta. Siinä räpätettiin tehokkaasti viikonlopun tekemiset, kaverien tekemiset, työkaverien tekemiset, sukulaisten tekemiset ja tietysti analysoinnit päälle. Toinen ehti sanoa "Okeiii" kahden pysäkin välillä seitsemän kertaa. Toisella oli Vuittonin neverfulli ja toisella ei ollut Kånken.

Onko muuten tutkittu, että jos kuuntelee paljon ja kovaa kuulokkeilla, onko kuulo taipuvainen menemään tavallista aikaisemmin?

Töissä on onneksi miellyttävän hiljaista, kun kaikki hölisijät intialaiset ovat pitämässä jotain pyhää. Näppiksen naputusta ja kahvia - aaah.