Gallup maaseudulla asuville koskien onnellisuutta

Olen täydellisen onnellinen, olen nyt asunut maalla 10 vuotta, ja se oli sitä ennen jo monen vuoden haave.

En haluaisi ikinä muuttaa täältä pois, mutta ehkä sitten ihan vanhana on pakko, jos täällä ei enää jaksa tehdä hommia eikä pääse liikkeelle.

Asumiseen olen todella tyytyväinen. Rakastan puutarhanhoitoa ja puolen hehtaarin tontissa on just sopivasti hommia. Meillä on aivan ihana ns. cottage garden-tyylinen puutarha, on pihasauna, huvimaja, kesäkeittiö jne. Asumme vesistön äärellä, omaa rantaviivaakin on jonkin verran. Ihana pulahtaa saunasta järveen! Tykkään myös hiihtää, lumikenkäillä, pyöräillä, sienestää, marjastaa ja kaikki se onnistuu täällä. Senkun menen tien toiselle puolelle, niin kaikki tuo on mahdollista. Ei tarvitse autoilla ja roudata kamoja jonnekin hiihtoladulle.

Meillä on myös eläimiä, kanoja, koiria ja kissa. Lapset viihtyvät edelleen täällä, vaikka ovat jo teinejä. Pyörällä ja mopolla pääsevät kulkemaan ja joskus tietysti kuskataankin. Kyläkouluun kävelymatka ja bussipysäkille 300 m. Meillä harrastetaan mm. valokuvausta (tähtiä, luonnonilmiöitä, makroa), lintubongausta, kalastusta. Koululla on monenlaisia kerhoja ja kansalaisopiston piirejä, kyläyhdistys järjestää myös kaikenlaista toimintaa; retkiä, kahvakuulailua, lentopalloa, luontopolkua, pyöräilykampanjaa ja erilaisia tapahtumia, kuten maalaismarkkinoita, kirppispäivää. latotansseja.

Ihmiset ovat etupäässä mukavia ja leppoisia ja apuakin tarjotaan ja kehtaa mennä naapurista vaikka kahveja lainaamaan. Pari perhettä on tullut ihan ystäviksi, muuten ei niin hirveästi kyläläisten kanssa seurustella, mutta toki kaikkia tervehditään ja joidenkin kanssa vähän jutellaankin kun tullaan lenkillä vastakkain. Ihmiset pitävät lapsista, eikä kukaan valita, että "teidän lapset kävi meidän pihalla" tai mistään koirankakoista ja siitä, että kissa kävi pissalla naapurin portinpieleen. Eli hieman on jäljellä vanhan ajan meininkiä ja siitä tykkää.

Kaupunkiin meiltä on 15 km ja ruokakauppaa tänne kaipaan, en muuta.

Ihana kuulla. Itse sanoisin että onnellisuus maalla on n. 9-10 asteikolla 0-10.

Asun siis välillä maalla.

Kaupungissa luku on välillä jopa ihan 1.

Keskimäärin n. 6.

Ap

10

Jos joskus palaisin Suomeen, niin olen miettinyt missä voisin asua. Aiemmin ajattelin Naantalia tai jotain muuta pikkukaupunkia, mutta vierailtuani Naantalissa huomasin, että sielläkin jo oli haittamamuja. 

Mihin sitten? Ehkä saaristo voisi olla vielä puhdas, mutta kaupungit ja pienetkin menetettyjä.

Kymppi.

t. ex-helsinkiläinen

Tuo on just parasta täällä.

Olen todella onnellinen. Ihana ulkoilla raittiissa ilmassa ja järvimaisemissa. Ihanaa, kun istuu omalla terassilla, ei kuulu mitään bussien jytinää, vaan luonnon ääniä. Tähtitaivas on kaunis. Ei ole myöskään mamuja, pultsareita tai nistejä, vaan lapset voi laittaa hyvillä mielin koulutaipaleelle.

Lähikauppaan 5 min matka autolla. Kunnalliseen terveydenhuoltoon saa hyvin aikoja. Lapsilla parin kilometrin kävelymatka kouluun, yläkouluun aikanaan alle puolen tunnin bussimatka. Töihin pk-seudulle 45 min omalla autolla. Työmatka toki pitkähkö, mutta niin olisi todennäköisesti myös pk-seudulla, jos ei aivan työpaikan vieressä asu. Ja rentouttavampaa taittaa se omassa mukavassa autossa rauhassa ja hiljaisuudessa sen sijaan, että matkaisi möykkäävän paskasakin kanssa täydessä paikallisbussissa.

Mulla on muutaman metrin päässä kaikki mistä himourheilija tai joku luontoguru voi haaveilla. Ei tuota mulle mitään onnen tunteita, koska en ole kumpikaan edellämainituista. Taulukolla 1-10, sanoisin ehkä 3. Kesällä on kiva istua iltaa ja syödä terassilla, muuten tunnen pihatyöt lähinnä rasitteeksi palkkatyön ohella. Jos eroaisimme, muuttaisin kerrostaloon kaupunkiin.

Nyt kun lapset ovat pieniä, ison talon ja pihan kunnossapito, polttopuiden teko, marjojen, omenien ym säilöminen ymym, on oikeasti välillä rankkaa ja stressaavaa. Vapaa-aikaa ei ole, koko ajan on jotakin rahareikää tukittavana, tänä kesänä on tehty tuhansien eurojen kattoremppaa. Kaikki liikenevä aika menee tähän asumiseen, kesällä tehdään yötä myöten, kun lapset on saatu nukkumaan. Talvella on lumityöt ja talon lämmitys. Jos oltais fiksuja, asuttais keskustarivarissa, kunnes lapset ovat isoja. Tykätään kyllä tällaisesta elämäntyylistä, mutta kun koko ajan on tehtävä valintoja lasten ja tämän kaiken muun väliltä, ja lapset tietenkin menee ensiksi ja siksi kaikki muu on aina vähän ärsyttävästi kesken ja rempallaan.

Mutta sitten on se toinen puoli. <3 Ne kotieläimet, kasvimaa, paljon tilaa, turvallista, luonto ympärillä, lapset saa kasvaa terveinä, vapaina ja onnellisina. Elämä on jotenkin tarkoituksen mukaista, kaikki joutavanpäiväisyys ja pinnallisuus on jotain mikä ei kosketa omaa elämää.

Nyt on rankkaa, mutta sitä mukaa kun lapset kasvaa, helpottaa. Sanoisin että onnellisuuden taso on nyt jotain kutosen-seiskan luokkaa, välillä on helpompia jaksoja, silloin se on täysi kymppi.