Jatkuva (työ)reissuelämä ja lapsitoiveet?

Itsekästä olisi hankkia lapsi tuohon. Monesti ihmiset miettii vaan vauva/taaperoaikaa ja miten siinä pärjätään.

Miten sinä pärjäät 10-koululaisen kanssa, joka kieltäytyy muuttamasta minnekään? Lapselle koulunvaihto on stressaavaa ja traumatisoivaa. Miten sinä pärjäät kun hänellä on 2,5kk kesälomaa koulusta? Onko sinulla tarpeeksi tukijoukkoja tällaiseen?

Niin, on ihan selvää, ettei tuo jatkuva mukana kulkeminen toimi enää kouluiässä. Monet lähes vastaavassa tilanteessa olevat perheet ovat tehneet niin, että toinen vanhempi on jäänyt kotipaikkakunnalle pysyvästi töihin, mutta itselleni ei välttämättä löydy riittävästi töitä pelkästään yhdeltä paikkakunnalta. Tämä siis pitäisi ratkaista ainakin, ennen kuin mitään päätetään suuntaan tai toiseen.

Koulun lomien ajan varmaan reissattaisiin samalla tavalla kuin ennenkin koulua, ainakin se olis ideaalein vaihtoehto.

Ap

Juureton lapsi tulee ja ei ystäviä. Mutta voi toimia kun lapsi on max 3 v

Ekat vuodet toimii hyvin. Vaikeutuu koko ajan lasten kasvaessa.

Tuota pelkäsinkin, että vaikeutuu varmasti koko ajan lapsen kasvaessa... Lisää ajatuksia?

Ap

Aika itsekästä olisi tuollaiseen elämäntapaan tehdä lapsi.

Pieni vauvahan kulkee mukana, vaikka purjehtisitte Atlantin yli, mutta jo vuodessa kaikki muuttuu.

Mutta aika vaikea tilanne teillä. Sekään ei ole hyvä vaihtoehto, että jättäytyisit yhdelle paikkakunnalle lapsen kanssa. Mies reissaisi ja sinä olisit yksinhuoltaja. Se ei tee hyvää kenellekään teistä, ei siis myöskään lapselle. 

Teidän täytyy tehdä isot, pitkälle tulevaisuuteen yltävät päätökset ennenkuin alatte yrittää lasta. Työnne tuntuvat minusta haastavailta ja ovat varmaan antoisia. Miksi haluatte lapsia? 

Sanon vielä, että en kuulu niihin, joiden mielestä lapsia pitää varjella kaikilta muutoksilta aina. Ei voi muuttaa, erota, matkustaa, vaihtaa työpaikkaa, koska lapset. Useimmiten noissa tapauksissa aikuinen käyttää lasta oman muutosvastaisuutensa tekosyynä. Äitini tapasi sanoa, että "lapset on kestäneet Talvisodankin". 

Minäkin mietin, miksi ylipäätään haluatte lapsia. Koska niitä kuuluu olla? Koska pelkäätte katuvanne, jos ette sellaisia hanki?

Hankkikaa koira. Jos se on hyvissä voimissa vielä 5v. päästä niin sitten voi lasta harkita.

En kyllä ikinä pilaisi tuollaista elämää hankkimalla lapsia, ei lapsista nyt niin paljon iloa ole.

On täysin mahdollista, että lapsen kanssa ette matkusta enää edes koulun loma-aikoina. Lapsella voi olla heikentynyt immuunipuolustus tai jokin kotiin sitova sairaus. Hän saattaa olla herkkä muutoksille tai vain inhota matkustamista. Kun lapsi on synytynyt, hänen tarpeensa menevät välittömästi etusijalle. Oletteko oikeasti valmiita uhraamaan elämäntapanne vanhemmuuden vuoksi?

Me eletään  reissuelämää miehen työn takia vaikka lapset ovat jo kouluikäisä. Maailmassa on tuhansia meidänlaisiamme perheitä. yleensä hyvintoimeentulevia ja lapset älykkäitä, osaavat monta kieltä ja ovat hyviä koulussa. Itseasiassa muuttaminen on hyväksi ihmisen muistille. Varmasti yksi niistä esihistoriallisista jäänteistä jotka ihmiseen on jäänyt. Ihminen on luotu kulkemaan paikasta toiseen ei jämähtämään paikoilleen:) 

Meillä oli vähän vastaava tilanne ja ratkaisimme sen näin.

Muutettiin keski-Eurooppaan missä miehen työpaikan pääkonttori sijaitsee ja työmatkat suuntautuivat enimmäkseen naapurimaihin, joten jo pelkkä välimatkojen lyheneminen helpotti arkea. Mä jäin äitiyslomalle kun muutettiin ja palasin vanhaan työhöni konsulttina enkä vakituisena työntekijänä, joten pystyin sanelemaan oman työaikani ja vastuualueeni niin ettei tarvinnut enää matkustaa kuin ehkä vuorokaudeksi kerran kuussa.

Nyt lapsia on kaksi ja kumpikin koulussa. Me asutaan edelleen Euroopassa ja apuna on Au pair. Eihän mun ura koskaan enää entisiin korkeuksiinsa noussut mutta ei se haittaa, nykyinen elämä on ihanaa ja antoisaa. Teen mielekästä työtä ja mulla on mahtava onnellinen perhe.

Oltiin jo lähempänä neljääkymppiä joten päätös oli tehtävä pian, kumpikin oli ehtinyt luoda uraa jo pitkää ja saavuttaa urahaaveitaan joten en koe että olisin uhrannut jotain tärkeää.

Kuten nrot 11 ja 12 jo vastasivatkin, minä uskon, että toimisi. Ajan myötä voi tehdä erilaisia itselleen sopivia ratkaisuja, eihän sitä muutenkaan tiedä, mihin elämä vie ja miten elämä muuttuu. Maailma on "pienentynyt" ja lapsista kasvaisi kansainvälisiä.