Jaksatko rouvasihmisenä kuunnella eronneen miehenkipeyttä?

En. Aika eri reittejä kulkee elämät nykyisin.

Mua ei kiinnosta mitkään sellaiset asiat, joita sama ihminen jankkaa jatkuvasti. Jos on ihan normaalisti puheenaiheena, miksen jaksaisi? Ja mitä hemmetin "miehenkipeyttä"? Eikö se nyt ole ihmisille noin keskimäärin aika tavallista, että haluaa parisuhteeseen?

Puolella korvalla menee kuunnella sitä mouruamista. Eipä siihen ole yleensä kommentoitavaa, vollotan hälle hetken kun ei ikinä saa hetken rauhaa muksuilta ja mieheltä, kuinka mies juntteilee ja lapset maksaa niin paljon. Kummasti vaikuttaa sinkkukaveri iloisemmalta sen jälkeen :)

En millään jaksa naisia jotka ovat henkisesti jumittuneet teinitasolle. Kaikki on niin iik ja dramaattista. Rentojen, rempseiden ja järkevien naisten miestoilailuja on taas kiva kuunnella

En jaksa. Etenkään jos siihen liittyy muka-vitsikkäitä postauksia puolialastomista miehistä facessa tai kommentteja että miehiähän voi "lainata". En tosin jaksanut tuollaista sinkkunakaan enkä tykkää seksismistä tai alatyylistä naisilta enkä miehiltä.

Minä yleensä haluan kuunnella ystävieni kuulumisia riippumatta heidän elämäntilanteestaan. Vaihdatteko te aina ystävää sen mukaan, että elämäntilanne pysyisi samana?