Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Miten tällainen suhde toimii pidemmän päälle, onko kokemuksia??
Ehkä silloin, kun toinen osapuoli on kolmissakymmenissä ja toinen viisissäkymmenissä, niin vielä menettelee.Mutta tätä vanhempana, kun aika kuluu, eikö jo olla ihan eri planeetoilla, eri mielenkiinnon kohteet jne??
Totuushan on se, että vanhempi osapuoli alkaa rapistua, kun toinen on vielä parhaassa iässä.
Arvomaailmat, tulevaisuuden suunnitelmat, miten saatte ne toimimaan kumpaakin tyydyttävällä tavalla??

Kommentit (5)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Jos ihmisiä kiinnostaa samat jutut voi toimia, mieti vaikka omaa lähipiiriäsi, siellä voi vaikka 20-v ja 70-v olla todella samalla aaltopituudella jos molempia kiinnostaa vaikka teatteri --> juttua riittää.

Mutta sitten ne erot: toinen on ehkä nähnyt (pidetään tuo teatteri vielä esimerkkinä) jos 25-vuotta sitten paljon paremman version näytelmästä X, mutta nuorempi ei voi siitä mitään tietää kun ei edes ollut syntynyt.

Samoin se ikäero "kasvaa" kun ikää tulee lisää, 30-v ja 50-v yleensä ovat hyvässä kunnossa olevia "keski-ikäisiä" molemmat jne. mutta miten sitten kun toinen on 60-v ja toinen 80-v. No yksilöllistä, se 60-v voi olla sairauden takia huonossa hapessa ja 80-v porskuttaa terveenä kuin pukki, mutta keskimäärin tuo menee toisin päin.

Lisäksi se, että toinen alkaa jo miettiä ehkä eläkepäiviä Espanjassa, kun toinen on urakiidossa --> mitä tehdään, toisen pitää luopua joko ura- tai eläkehaaveestaan...

Vierailija

Onhan noita onnistuneitakin pariskuntia, joilla on suuri ikäero. Mutta tässä kuitenkin mieleeni tuleva "vaaranpaikka": hoetaan, että ikä on vaan numero, mutta ei tarkoiteta sitä.

Nuorempi osapuoli selittää kaikille, miten oman ikäiset ovat lapsellisia ja kypsymättömiä, ja vanhempi kumppani ihanan järkevä ja samalla tasolla henkisesti. Sitten tuo kypsyys ei enää kymmenen vuoden kuluttua houkutakkaan, kun ikätoverit alkavat olla kypsiä, vastuullisia ja kuitenkin heillä on nuoruuden edut. Tai nuorempi selittelee, miten vanhempi osapuoli on niin nuorekas, että on paljon paremmassa kunnossa ja elää jännittävämpää elämää kuin moni nuorempi. Olemus voi kuitenkin jossain vaiheessa vanhentua "romahtamalla". On virhe kuvitella, että jos nyt ollaan "samalla tasolla", niin vanhetaan ja kypsytään lineaarisesti samaa tahtia. Toisaalta taas nuorekas 40-vuotias voi olla ikäisekseen lapsellinen, ja se voi kuulua hänen ominaisluonteeseensa. 20-vuotias ei välttämättä tuota lapsellisuutta osaa vielä arvioida, mutta itse vanhettuaan huomaa, että tuo vanha kumppani on aivan keskenkasvuinen ja omat ikätoverit alkavat tuntua kypsemmiltä.

Klassinen asetelma on vaikkapa 20-vuotias nainen ja 40-vuotias mies, jotka ajattelevat, että he ovat molemmat noin kolmekymppisen tasolla ja kohtaavat henkisesti. Ei ole kuitenkaan sanottu, että vielä 40-vuotiaana ja 60-vuotiaana ollaan molemmat 50-vuotiaan tasolla. Suhde voi onnistua, jos oikeasti rakastuu ihmiseen, eikä iällä ole merkitystä. Suurimmalle osalle se ikä on kuitenkin tärkeä asia ja se, että ollaan henkisesti samanikäisiä. Samalla hoetaan korulauseita, että ikä on vaan numero, ihmiseen rakastutaan, mutta silti perusteellaan jatkuvasti, miksi itse on ikäistään kypsempi tai kumppani ikäistään nuorempi. Jos pystyy rakastamaan jotain ihmistä, vaikka hän olisi vanha, karunnäköinen kääpä ja itse olisi vielä henkisesti ja fyysisesti vireä ja hyvännäköinen, niin suhde voi kestää läpi elämän. Muuten vaaditaan aikamoista tuuria, ettei yhdessä vanheneminen aiheuttaisi ikäviä yllätyksiä.

Vierailija

Minä olen itse 41v. nainen ja minulla on 17-vuotias ns. fuckbuddy, jonka kanssa harrastamme seksiä aina välillä. Seksi on parasta, mitä olen eläessäni saanut ja kaveri on todella komea. Mutta en kyllä vakavampaa suhdetta voisi hänen kanssaan kuvitella. Hieman lapsellisia ovat hänen juttunsa aina välillä.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla