Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi itselleni tulee usein paha mieli omista sanomisistani?

Vierailija
15.09.2016 |

Esimerkiksi saatan potea huonoa omatuntoa seuraavista asioista:

1. Jos olen päivän aikana puhunut kaverin kanssa ja valittanut kiireisestä päivästä.
--> ilallla mietin, miksi valitin niin paljon. Olisinko voinut sanoo pehmeemmin asian.
"Hirvee päivä. Pakko vaan jaksaa" <---> "Aika rankkaa ollu, mutta kyllä tää tästä"

2. Jos olen sanonut jyrkästi, kuten eilen isovanhempani kanssa keskusteltaessa. Isovanhempi
oli sitä mieltä, että kaksi tuolia voisi viedä mökille. Tuolit olivat kuluneita, likaisia ja maalissakin osittain.
Sanoin ensin ystävällisesti, että "tuolit on menossa kaatopaikalle". Isovanhempi kuitenkin taivasteli asiaa ja oli vahvasti sitä mieltä, että "eikun mökille". Tähän sanoin, "Nyt en ainakaan ehdi lähteen viemään niitä mökille" (Mökille on n. 100km yhteensuuntaan). Illalla mietin, miksen vaan sanonut jotain neutraalia, kuten "katsellaan" tms.

Ymmärrättekö? Saakohan tästä nyt pointin? En jaksaisi joka ilta miettiä, sanoinko jollenkin liian jyrkästi, mutta niin vain teen. Mietin :(

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

mietippä.....

Vierailija
2/8 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vähän samanlaista mulla. Jään märehtiin sanomisiani ja kyselen mieheltä vielä kotona, että olikohan se ja se tyhmästi sanottu. Mulla on siis se, että mua hävettää, jos oon puhunut tyhmästi. Sit jos joku vaikka puhuu, että joku tyyppi on ärsyttävä, kun se vaikka valittaa aina, niin alan epäileen itseänikin, että oonkohan mäkin samanlainen ärsyttävä valittaja.

Tänne av:llekin kirjoittaessa mua usein nolottaa jälkikäteen, että jos kirjoitin tyhmiä. :-(

Ehkä tää johtuu liian vähäisestä sosiaalisesta piiristä ja sitä kautta semmoisesta positiivisen palautteen puutteesta? Jos joku sanoo joskus mulle, että oli kiva jutella mun kans, niin oon ihan fiiliksissä, vaikka se luultavasti on ihan perusfraasi...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Omatunto se on semmonen poika.

Vierailija
4/8 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Veikkaisin, että olet epävarma itsesäsi, kiellät tarpeesi (lepo) etkä halua puolustaa rajojasi (kohtuuttomat pyynnöt). Jämäkät, itsevarmat ihmiset eivät juuri pode huonoa omatunoa tekemisistään.

Vierailija
5/8 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä luulin ketjua avatessa, että täällä on joku impulsiivinen katumassa kissan kokoisia sammakoita, joita on päässyt, mutta turha toivo, olikin hyvin herkän ihmisen pohdintoja, miksei sanonut pehmeämmin jotain ihan asiallista asiaa.

Vierailija
6/8 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvää tuossa on se, että ne on sinut puheitasi, joille voit tehdä jotain.

Tosin kuten vastaaja 5 kirjoitti, niin kyseessä ei ole mitkään järkyttävät möläytykset, joita esim. työkaverini harrastaa. Eikä sitä haittaa yhtään! Se voi ihan oikeasti päästää suustaan jotain sellaista kuin "hiekkan**keri" tai vähän monimutkaisempaakin, mutta en nyt ala tähän raportoimaan asiaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta kuulostat ihan fiksulta ja empaattiselta, on ihan hyvä pohtia omia sanomisiaan ja pyrkiä jatkossa parantamaan kommunikointiaan, mutta ei niitä kannata kuitenkaan liikaa märehtiä. 

Vierailija
8/8 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kaikille vastauksista!

Helpottavaa huomata, etten oo yksin tän asian kanssa. 

Usein juurikin mieheltä kysyn, "sanoinkohan nyt liian rumasti" tms, jolloin mies kattoo

ihan ihmeissään, että "no et sanonut, höpsö" tms. Tekisi mieli ottaa puhelin käteen ja 

vähän väliä pahoitella jollekin jotain asiaa. 

Tuon tunnistan itsessäni, että usein tarjoan apua, kuten "Ai sulla on ongelmia asian X kanssa. Voin tulla illalla auttaan" ja sitten huomaan, etten oikeasti ehkä ehtisi/jaksaisi, mutta teen silti niin. En ehkä osaa sanoa tarpeeksi napakasti, että juuri nyt en ehdi tai jos sanon niin, niin jään miettimään, että "enkö nyt muka olisi ehtinyt". 

Ehdottomasti yritän tästä lähtien olla mahdollisimman neutraali ja jos olen "vahvasti jotain mieltä", eri mieltä kun toinen, niin yritän sitten sanoo jotain ympäripyöreetä, "niin just" tms., jos sillä säästäisin omaa mieltäni..

-ap