Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kiroilen vauvan seurassa ihan helvetisti liikaa, apua!

Vierailija
15.09.2016 |

Maitolasi kaatuu pöydälle, voi vittu. Jalka kopsahti kaapin kulmaan, ai saatana. Vauva puraisee tissistä,ai ssssssssaaaatttttt#@!#$×÷!
Eikun voi hitto. Ai simpura. Voi auts. No, meni jo.

Tätä on mun kielenkäyttö kohta 1-vuotiaan kanssa :( Miten kiroilusta pääsee eroon, tai miten sitä saa edes vähennettyä? Jos olemme muiden seurassa , ei kiroiluongelmaa ole koska tiedän sen kuulostavan todella tyhmältä. Miehelle jaksan papattaa että äläpä kiroile siinä jos hänellä ärräpää lipsahtaa. Mutta kuulisipa hän omaa puhettani kun olen lapsen kanssa kaksin...

Hitsin pimpulat ei "tehoa" jos esim. satutan itseni johonkin. Joka ikinen kerta kiroilu kaduttaa vaan sieltä se perkele tulee taas kohta. Apua!

Oma äitini ollut aina kova kiroilemaan, joten sieltä kai se on lähtöisin. Mutta en halua että lapsi joutuu sellaista kuuntelemaan, kai sen ensimmäinen sanakin on kohta vittu.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en kiroile juuri koskaan. Oma lapseni oppi heti kirosanat kun kerran erehdyin kiroilemaan lapsen ollessa kuulolla. Sama juttu muidenkin alatyylisten juttujen kanssa ne tuntuu menevän lapsen päähän kerta kuulemalta ja sitten lapsi töräyttelee niitä juttuja milloin missäkin.

Vierailija
2/7 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehkä sun kiroilu vähenee, kun lapsi sanoo ekan kerran voi vittu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Opit sitten kun pikku papukaija toistelee. Niin on meilläkin.

Vierailija
4/7 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama ongelma... :-(

Vierailija
5/7 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä kiroillaan ja kaikki lapset (vauvasta teiniin) ovat oppineet, että ne ovat aikuisten sanoja siihen asti että osaa käyttää niitä oikein. Just tänään konttasin jotain tuttia lattialta ja satutin itteni (perkeleenvittu) ja kaadoin kahvit pitkin pöytää (no voi perse). Ei ole vielä lastensuojelu lasta hakenut. Sen sijaan kirjastossa ollaan kanta-asiakkaita ja jos kotona käytetään rikasta kieltä ja luetaan paljon, niin aikuisten kiroilut eivät ole niin hirveän mielenkiintoisia. Eskari-ikäinen on joskus sanonut jonkun kirosanan ääneen, mutta selkeästi näkee lapsesta, että hän tietää sanoilla olevan merkitystä ja että hän ei niitä vielä ymmärrä ja siksi ne kuuluvat aikuisille.

Minusta kirosanojen siivoaminen, suuttumisen välttely, lapselle kaikkensa antaminen jne. menevät samaan pöhkölaariin. Meillä ollaan sitä mitä ollaan ja lapset liittyvät mukaan elämäämme. Käytän energiani mieluummin lapsille lukemiseen ja yhdessä pelaamiseen, kuin hillittömään ärräpäiden välttelyyn. Jos lapsi ei saa koskaan harjoitella kiroilua eikä saa siihen opastusta, niin eihän se ole mistään kotoisin. :)

Vierailija
6/7 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirosanoista voi opetella eroon. Vähän aikaa keskityt vaikka hengittelemään kun käy kipeää tai ärsyttää ja kiroilu unohtuu automaattisesti. Tämä toimi minulla. Toiseksi ei tarvi kun kuulla jonkun toisen kiroilevan ja tajuaa kuinka tyhmältä se kuulostaa ja alkaa hävettään omakin kiroilu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
15.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni oli taipumuksia samanlaiseen käytökseen. Sain (aika)hyvin korjattua kieltäni, aktiivisesti kiinnittämällä huomiota siihen ja sitten korvaamalla tuon kirosanan jollakin tietyllä sanalla. eli valitset jonkin sanan ja korvaat esim. sen vittu sanan sitten sillä. Tämä vaatii hieman totuttelua ja aikaa, mutta pian huomaat jo hakevasi sitä uutta sanaa. Kannattaa valita jokin hieman samantyyppinen sana, kuin tuo kirosana. Meillä, tämä mamma huutelee kovasti kettua ;)